Nassim Nicholas Talebin mainiot, Kimmo Pietiläisen suomentamat, kirjat Musta joutsen sekä Satunnaisuuden hämäämä (Terra Cognita) ravistelevat totuttuja satunnaisuuteen liittyviä uskomuksiamme.
Kaksi sitaattia.
”... minä tahansa ajankohtana suuri osa loistavasti menetyneistä bisnesmiehistä ei ole sen parempia kuin satunnaisesti heitetyt tikat (Satunnaisuuden hämäämä, s. 56).
”Jos ääretön määrä apinoita pannaan kirjoittamaan kirjoituskoneella ja niiden annetaan hakata koneitaan, on varmaa, että yksi niistä kirjoittaa täydellisen Iliaksen kopion. Tarkemmin tutkien tämä ei ehkä ole yhtä mielenkiintoinen ajatus kuin ensinäkemältä vaikuttaa: todennäköisyys on naurettavan pieni. Vedetään päättely kuitenkin askelta pidemmälle. Kun olemme nyt löytäneet apinajoukosta sankarin, sijoittaistko, hyvä lukija, elämäsi säästöt vetoon että apina kirjoittaa seuraavaksi Odysseijan?” (Satunnaisuuden hämäämä, s. 159).
Oletetaan, että menestyminen edellyttää vaikka kymmenen merkittävän, onnistuneen päätöksen tekemistä. Yksikin epäonnistunut päätös estää menestyksen. Onnistumisen
ja epäonnistumisen todennäköisyys kutakin päätöstä tehtäessä on suurin piirtein fifty-fifty.
Kuinka moni menestyy?
Oikea vastaus on yksi tuhannesta. Taitaa aika hyvin vastata nopeasti kasvaneiden yritysten osuuttaa kaikista yrityksistä.
Keneltä kysyt neuvoa menestymisen salaisuuksista? Ensiksi tulee mieleen hän, joka on menestynyt.
Huono vastaus. Menestys on todennäköisesti johtunut silkasta onnesta.
Yhtä supermenestyjää kohden on lähes tuhat sellaista, jotka eivät ole menestyneet.
Siinä joukossa on paljon enemmän kokemusta ja ymmärrystä siitä, mikä toimii ja mikä ei.
Johtopäätös: Epäonnistumiset opettavat. Onnistumiset nousevat päähän.
Kannattaa lukaista!
VastaaPoista