Taistolaiset

Olin nuori 70-luvulla. Silloin oltiin porvareita tai erilaisia demokraattisia nuoria taistolaiset mukaan lukien.

Itse en ollut mitään niistä, vaikka koulupolitiikassa olin mukana. Olimme riippumattomia.
Politiikkaan tosin kyllästyin vuoteen 1977 mennessä.

YLE Teemalla muisteltiin alkuviikosta taistolaisuutta. Muistelijat olivat itsenäni hieman vanhempia, mutta tutuilta asiat kuulostivat. Taistolaisuutta verrattiin uskontoon. Joku oli ollut mukana oikean fiiliksen perässä asioita pahemmin pohtimatta. Monet entiset taistolaiset ovat pärjänneet hyvin. Joku on sanonut Björn Wahlroosista, että hän halusi olla aikanaan kovin taistolainen ja sitten myöhemmin kovin porvari. Voisiko tuota ajatusta yleistää?

En käynyt koskaan Neuvostoliitossa. Kouluneuvostojen suurilla neuvottelupäivillä Helsingissä kävin vuonna 1975 äidin ompelema ruskea keinonahkaturkki päällä. Alun kokoontumisen jälkeen puolueet keräsivät kannattajansa omiin junttaustilaisuuksiin. Jäin Tavastian saliin kahdestaan pohjoisesta tulleen edustajan kanssa. Hän sanoi olevansa piilososialisti. Minä sanoin olevani poliittisesti riippumaton.

Neuvostoliittoon meni heti maku. Puolueen pääsihteerin näköinen Komsomolskajan mies kehui maan koulujärjestelmää, sosialismia, Marxia ja Leniniä tunnin pari venäjäksi. Jonka jälkeen puhe vielä tulkattiin suomeksi. Ei sitä voinut järjellä käsittää. Pönötys ja valhe haisivat.

Miksi nuoret taistolaisuuteen hurahtivat? Joku aikanaan kertoi, että taistolaistytöt olivat parhaimpia. En tiedä. Saksalaiset hurahtivat Hitleriin. Uskovaiset hurahtelevat useasti.

Ei ajatella itse tai ajatellaan liian myöhään, kun kollektiivinen paha on jo imaissut pyörteeseensä.

Eläköön Vaasan Yhteiskoulun riippumattomat 1972 – 77!