”Jos teko on hyvä, on toiminnan syy usein toisarvoinen”, toteaa Stefan Einhorn mainiossa kirjassaan Aidosti kiltti.
Me ihmiset voimme tehdä päätöksiä ja toimia tahtomme mukaan. Pienetkin teot luovat hyvää ympärilleen. Hyvään tekoon vastataan usein hyvällä teolla. Ei kannata kuitenkaan jäädä odottelemaan toisten hyviä tekoja ehtona omille hyville teoille.
”Olen edelleen vihainen, koska hän loukkasi minua” –ajattelulla rankaisemme itseämme turhaan. Olemme jo kertaalleen kärsineet jonkun pahasta teosta, vääryydestä tai loukkauksesta. Minkä vuoksi sillä kannattaa mielensä jäädä pahoittamaan? Suositeltavampaa on ajatella, että ”paras kosto” on hyvän tekeminen pahan tekijälle. Pääsemme katkeruudestamme, teemme hyvää itsellemme ja saamme toisenkin ehkä jatkossa toimimaan entistä paremmin. Hyvän tekeminen
on tervettä itsekkyyttä, koska saamme siitä hyvää mieltä itsellemme.
Kuinka usein harmittelet tekemistäsi ja kuinka usein tekemättömyyttäsi? Huonosti tehtyä asiaa voi useimmiten jälkikäteen korjata uusilla teoilla. Tekemättämyydellä ei voi korjata mitään ja kärsijänä olet sinä itse.
Kehittyneestä aivotutkimuksesta huolimatta ajatukset ovat edelleen omiamme. Tosin valtaosa aivotoiminnastamme on tietoiselle minällemme piilossa. Voimme kuitenkin vaikuttaa ajatuksiimme, kun niin päätämme. Voimme muistella menneisyydestä hyviä asioita huonojen sijaan. Voimme suhtautua tulevaisuuteen toiveikkaasti epäluuloisuuden sijaan.
Ajatukset eivät kuitenkaan yksin vielä merkitse muille kuin itsellemme mitään. Ainoastaan tekemisellä vaikutamme kanssaihmisiimme. Kultainen sääntö tunnetaan eri uskonnoissa. Tosin uskontoja ei tarvita sen keksimiseen. Perusidea on kohdella toisia, niin kuin haluamme itseämme kohdeltavan.
Mikä seuraavista kuvaa sinua parhaiten?
Hyvät ajatukset, hyvät teot: hyvä ihminen
Pahat ajatukset, hyvät teot: entistä parempi ihminen
Hyvät ajatukset, pahat teot: välinpitämätön ihminen
Pahat ajatukset, pahat teot: itseään rankaiseva ihminen
Valinta on sinun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti