Järkeä kuntauudistukseen ei ole vielä löytynyt.
Onnistunut muutos edellyttää järkevää sisältöä ja itse prosessin hallintaa. Ne kytkeytyvät yhteen.
Näin se menee:
Liikkeelle lähdetään yhteisen tahtotilan hakemisesta.
Toiseksi pitää koota riittävä ymmärrys asiasta. Miten asiat ovat nyt? Mihin suuntaan ne kehittyvät?
Tahtotilan ja ymmärryksen ollessa riittäviä lähdetään hakemaan ratkaisuja. Ratkaisuvaihtoehtoja voi olla aluksi useita, joista sitten valitaan kokonaisuuden kannalta järkevin.
Kun kokonaiskonsepti on selvä, on aika muotoilla konkreettiset toimenpiteet.
Toimenpiteet toteutetaan ja lopuksi varmistetaan, että asiat tuli tehtyä.
Edellä mainitut vaiheet voivat olla osin rinnakkaisia.
Yksi vielä kuitenkin puuttuu joukosta. Se on viestintä. Aktiivinen viestintä on muutosprosesseissa välttämätöntä alusta alkaen ja koko ajan. Ilman viestintää ei ole muutosta – ainakaan halutun kaltaista.
Case kuntauudistus
Sote-uudistusta on viime aikoina kuvattu mm. absurdiksi murhenäytelmäksi. Tällä kohtaa pääministeri Katainen tosin osoitti johtajuutta ottamalla Sote-uudistuksen hoitoonsa.
Katainen lausui mm. ”Vaikeat uudistukset kaipaavat poliittista ohjausta, eivät asiantuntija-arvioita” ja ”Sote-uudistuksen ja kuntaremontin yhteys selvillä ensi kuussa”
Muutosprosessi edellyttää erityisosaamista. Siksi Kataisen lausuma ”Vaikeat uudistukset kaipaavat poliittista ohjausta, eivät asiantuntija-arvioita” on osin väärä.
Politiikan tehtävä on määritellä tavoitteita ja valvoa prosessin etenemistä. Asiantuntijoita on monenlaisia. Edes jonkun pitää ymmärtää myös muutosprosessia.
Täydellinen hirvitys oli ministeri Guzenina-Richardsonin 11.4.2013 asettama työryhmä, johon kuuluu laskujeni mukaan 50 jäsentä sihteeristö mukaan lukien. Listalta en tunnistanut ainoatakaan muutosprosessien asiantuntijaa!
Kataisen toinen lausuma ”Sote-uudistuksen ja kuntaremontin yhteys selvillä ensi kuussa” osoittaa, että pallo on ollut hukassa alusta alkaen.
Kuntauudistus on lähtenyt liikkelle väärin päin eli rakenteista.
Yhteiskunnallisen palvelutuotannon pohdinta on jäänyt tekemättä: mitkä palvelut on tuotettava lähellä ihmisiä, mitkä palvelut sisältävät mittakaavaetuja, mitkä palvelut halutaan tuottaa julkisesti, mihin rahat riittävät? Suuren muutoksen toteutuksen edellytyksenä on selkeän kokonaiskuvan luominen asiasta. Sitä ei ole nyt tehty. En ihmettele, että asiaa on jauhettu jo kymmenen vuotta hallituksesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti