Vaikeina aikoina säästetään kaikessa. Yritysten on pakko sopeuttaa kulurakenteensa vallitsevaan todellisuuteen. Tällöin helposti unohtuu, että tulevaa menestystä voi lopulta rakentaa vain henkilöstön osaamisen ja järkevän toiminnan varaan.
Tutkimus ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa reilut 2 % bruttokansantuotteesta.
Yritykset ovat tottuneita budjetoimaan T&K-toimintaan tilanteensa ja toimialansa mukaisesti prosenteista kymmeniin prosentteihin liikevaihdosta.
Uudet tuotteet eivät auta, mikäli toiminnan laatu on huonoa ja osaaminen riittämätöntä.
Toiminnan ja osaamisen kehittämiseen tulee varata vuosittain vähintään saman verran rahaa kuin tuotekehitykseen. Monesti enemmän.
Koulutus ja kehittäminen ovat aina investointeja tulevaisuuteen.
Suuret yritykset ovat lakkauttaneet sisäisiä kehittämisyksiköitään. Työtä tehdään oman toimen ohella. Kehittämisen vaikuttavuus lähenee tällöin nollaa. Vaihtoehtokustannusten tarkastelussa asiat ovat vielä huonommin: tehoton kehittämistyö on pois varsinaisesta työstä, joka tällöin kärsii. Kehittämistyöhön pitää pystyä keskittymään. Sirpaleisissa työnkuvissa aika kuluu henkiseen asetteluaikaan. Kehittäminen on omaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Mahtaako kaikilla oto-kehittäjillä tätä taitoa ja kokemusta olla?
Strategiat ilman kehittämistä jäävät toiveajatteluksi. Toiminnan kehittäminen ilman osaamisen kehittämistä on tehotonta. Henkilöstön kouluttaminen tulee siis kytkeä strategiaan ja toiminnan kehittämiseen.
Kokemus on osoittanut 20 – 30 – 50 –säännön usein pätevän. Puolet henkilöstön työajasta menee turhaan tekemiseen, 20 % organsiaation ydintehtäviin ja loput näitä tukevaan toimintaan. Viimevuosien kehitys, mm. sähköpostitulva ja tehottomat työtavat ovat tilannetta entisestään heikentäneet.
Toisaalta asiassa piilee valtava parantamispotentiaali. Tartutaan siihen.
Julkaistu myös Talouselämän Tebatti-kirjoituksena 23.8.2013
maanantai 2. syyskuuta 2013
torstai 15. elokuuta 2013
Keski-Suomen menestys
Keski-Suomen menestystä pohditaan Jyväskylässä 17.9 saman nimisessä maksuttomassa seminaarissa.
Järjestäjinä ovat Keski-Suomen Kauppakamari, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Strategiklubi.
Alustan itsekin ja johdattelen keskustelua.
Mukaan vaan!
Tarkemmat tiedot täältä
Järjestäjinä ovat Keski-Suomen Kauppakamari, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Strategiklubi.
Alustan itsekin ja johdattelen keskustelua.
Mukaan vaan!
Tarkemmat tiedot täältä
Tuottavat 50 - 60 vuotiaat
Viime vuosien tutkimukset ovat kumonneet käsityksen työn tuottavuuden käänteisestä
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
maanantai 12. elokuuta 2013
Rytminvaihdos nyrkit savessa
Ei käy kateeksi poliitikkoja. SDP:n gallupkannatus on laskenut ennätyksellisen alas.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Uutta vauhtia Suomeen
Pääministeri Katainen hakee tiedekekus Heurekan seminaarissa 26. elokuuta uutta potkua talouspolitiikkaan.
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
Katso Helsingin Sanomat
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
 |
| Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2013 |
Katso Helsingin Sanomat
tiistai 6. elokuuta 2013
Yrittäjyyttä suuryrityksiin
Uusi liiketoiminta tukehtuu alkuunsa, mikäli sitä yritetään johtaa yrityksen vakiintuneiden liiketoimintojen malleilla. Yrityksen johdon kannattaa tiedostaa yrittäjyyden voima yrityksen uudistamistyössä.
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Koulutuspäivän arvo
Paikalleen jämähtäminen on pahasta itsellemme ja työyhteisöllemme.
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
maanantai 5. elokuuta 2013
Inarijärvi
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
 |
| Inarin loimutaimenta |
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
Mille olet lojaali?
Lojaalisuus on uskollisuutta asialle tai ihmiselle.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Älä koskaan anna periksi
Jostain on jäänyt mieleen "voittajia evät ole ne, joilla on parhaat ideat vaan ne, jotka pisimpään ovat uskoneet voiton mahdollisuuteen”.
Mikä on jääräpäisyyden ja määrätietoisuuden ero?
Molemmat sanat viittaavat pitkäjänteiseen toimintaan.
Määrätietoinen pitää tavoitteen mielessä, ehkä tarvittaessa sitä muuttaa. Hän huomioi ympäristönsä ja palautteen.
Jääräpää menee eteen päin silmät ja korvat ummessa. Vakuuttuneena oman asiansa ja tekemisensä oikeellisuudesta tai ollen kyvytön ja haluton mitään muuttamaan.
Palautui mieleen kuva vuosien takaa. Jääräpäinä molemmat ovat vainaita hetken kuluttua. Kumman kannattaa pysyä jääräpäänä ja kumman kannattaa olla määrätietoinen?
Mikä on jääräpäisyyden ja määrätietoisuuden ero?
Molemmat sanat viittaavat pitkäjänteiseen toimintaan.
Määrätietoinen pitää tavoitteen mielessä, ehkä tarvittaessa sitä muuttaa. Hän huomioi ympäristönsä ja palautteen.
Jääräpää menee eteen päin silmät ja korvat ummessa. Vakuuttuneena oman asiansa ja tekemisensä oikeellisuudesta tai ollen kyvytön ja haluton mitään muuttamaan.
Palautui mieleen kuva vuosien takaa. Jääräpäinä molemmat ovat vainaita hetken kuluttua. Kumman kannattaa pysyä jääräpäänä ja kumman kannattaa olla määrätietoinen?
 |
| Kuvaa käytimme aikanaan haasteellisen projektimme kannustajana. Nyt googlaamalla löytyi satakunta versiota. |
Hyvää virettä syksyyn
Nyt on heinäkuun loppupuoli ja hellepäivä. Lämmön ja sateen yhdistelmä on saanut tänä kesänä vadelmat kypsymään etuajassa. Nyt ne ovat suuria, herkullisia ja madottomia. Niitä on enemmän kuin koskaan.
Tänä kesänä yrittäjän loma on ollut loman ja työn yhdistelmää ehkä yhtä viikkoa lukuunottamatta. Niin ei omienkaan neuvojen mukaan saisi olla. Puolustuksena kuitenkin se, että yrittäjänä voit itse päättää tehdä välillä enemmän ja sitten antaa itselleen vapauksia tilanteen mukaan.
Niinpä ajatukset ovat suuntautuneet jo syksyyn.
Lomailuun perehtynyt psykologian tutkijatohtori Jessica de Bloom totesi Tiede –lehdessä 7/2013 mm. loman terveyttä ja hyvinvointia kohentavien vaikutusten häviävän loman jälkeen viikossa. Häneen mukaansa voisi olla viisasta pitää useampi lyhyt loma, jolloin loman hyödyt saa moneen kertaan. Oleellisinta hänen mukaansa on kuitenkin itsemääräämisoikeus, jolloin sekä loman pituudesta että sisällöstä saa päättää itse.
Ensimmäinen havainto on hieman masentava, kun sen vielä yhdistää loman loppupäivien harmitukseen ja työn aloittamisen kankeuteen. Lomalla ei siis voi varastoida energiaa, jota
sitten työssä käyttää. Järkeenkäypää, ei varastoon voi syödäkään.
Elettävä on joka päiva. Energiaa elämään on saatavissa jokaisesta päivästä.
Toisen havainnon hyväksyn mukisematta. Jostain kaukaisuudesta on jäänyt mieleen suositus vähintään kolmen viikon yhtämittaisesta lomasta. Ajatus taisi mennä niin, että ensimmäisen viikon tarvitsee lomaan sopeutumiseen, keskimmäiset viikot ovat oikeaa lomaaa ja viimeisellä viikolla
jo henkisesti valmistaudutaan töihin. Jessican tutkimustulos on hyvä uutinen.
Kolmantena hän mainitsee itsemääräämisoikeuden. Mahdollisuus päättää omasta elämästään työssä ja vapaa-ajassa on tärkeää. Stressaavinta on vaativa ulkoa ohjattu työ. Asia on myös omakohtainen. Ruvetessani vuonna 2002 yrittäjäksi kahdenkymmenen vuoden palkkatyön jälkeen yksi pääsyistä oli juuri itsemääräämisoikeus työn sisällön, määrän ja vapaa-ajan suhteen.
Mistä hyvää virettä saa?
Joka päivä pitää elää. Menneitä voi muistella kiitollisena, tulevaisuutta pohdiskella toiveikkaana. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
Työn, vapaa-ajan ja levon tasapaino on tärkeää. Pitkällä aikaväillä aika kannattaa jakaa näiden kesken melko tasan.
Mistä saat energiaa? Asia ei ole niin, että vapaa-aika tuottaa energiaa ja työ sitä vie. Liian täyteen ohjelmoitu vapaa-aika voi olla stressaavaa ja työ vastaavasti palkitsevaa. Uneton yö kuluttaa energiaa. Kannattaa miettiä, mistä oikeasti pitää ja pyrkiä tekemään sitä riittävästi.
Työhön saa uutta energiaa, kun pystyy työnsä järjestämään mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Työn mielekkyys ja tuottavuus kytkeytyvät yhteen. Mielekäs kokonaisuus syntyy hyödyntämällä
erilaisia työtapoja monipuolisesti.
On asioita, joita kannattaa tehdä itsekseen ja asioita, joita tehdään yhdessä.
Oletko koskaan turhautunut palaverissa, jossa asiaa vatvotaan porukalla, vaikka sen voisi joku hoitaa itsekseen? Oleko tullut kokoukseen, jossa pitäisi päättää asioita, mutta niitä ei ole ennakkoon valmisteltu? Oletko tuskaillut sähköpostiesi kanssa? Oletko ollut luova työpöytäsi ääressä vai missä hyvät ideat ovat syntyneet? Tiedätkö mihin työaikasi oikesati kuluu ja palveleeko se työyhteisösi ydintehtävää?
Nautitaan kesästä joka hetki niinkuin myös tulevasta syksystä.
Julkaistu myös DuettoGroupin vierailijablogina
Tänä kesänä yrittäjän loma on ollut loman ja työn yhdistelmää ehkä yhtä viikkoa lukuunottamatta. Niin ei omienkaan neuvojen mukaan saisi olla. Puolustuksena kuitenkin se, että yrittäjänä voit itse päättää tehdä välillä enemmän ja sitten antaa itselleen vapauksia tilanteen mukaan.
Niinpä ajatukset ovat suuntautuneet jo syksyyn.
Lomailuun perehtynyt psykologian tutkijatohtori Jessica de Bloom totesi Tiede –lehdessä 7/2013 mm. loman terveyttä ja hyvinvointia kohentavien vaikutusten häviävän loman jälkeen viikossa. Häneen mukaansa voisi olla viisasta pitää useampi lyhyt loma, jolloin loman hyödyt saa moneen kertaan. Oleellisinta hänen mukaansa on kuitenkin itsemääräämisoikeus, jolloin sekä loman pituudesta että sisällöstä saa päättää itse.
Ensimmäinen havainto on hieman masentava, kun sen vielä yhdistää loman loppupäivien harmitukseen ja työn aloittamisen kankeuteen. Lomalla ei siis voi varastoida energiaa, jota
sitten työssä käyttää. Järkeenkäypää, ei varastoon voi syödäkään.
Elettävä on joka päiva. Energiaa elämään on saatavissa jokaisesta päivästä.
Toisen havainnon hyväksyn mukisematta. Jostain kaukaisuudesta on jäänyt mieleen suositus vähintään kolmen viikon yhtämittaisesta lomasta. Ajatus taisi mennä niin, että ensimmäisen viikon tarvitsee lomaan sopeutumiseen, keskimmäiset viikot ovat oikeaa lomaaa ja viimeisellä viikolla
jo henkisesti valmistaudutaan töihin. Jessican tutkimustulos on hyvä uutinen.
Kolmantena hän mainitsee itsemääräämisoikeuden. Mahdollisuus päättää omasta elämästään työssä ja vapaa-ajassa on tärkeää. Stressaavinta on vaativa ulkoa ohjattu työ. Asia on myös omakohtainen. Ruvetessani vuonna 2002 yrittäjäksi kahdenkymmenen vuoden palkkatyön jälkeen yksi pääsyistä oli juuri itsemääräämisoikeus työn sisällön, määrän ja vapaa-ajan suhteen.
Mistä hyvää virettä saa?
Joka päivä pitää elää. Menneitä voi muistella kiitollisena, tulevaisuutta pohdiskella toiveikkaana. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
Työn, vapaa-ajan ja levon tasapaino on tärkeää. Pitkällä aikaväillä aika kannattaa jakaa näiden kesken melko tasan.
Mistä saat energiaa? Asia ei ole niin, että vapaa-aika tuottaa energiaa ja työ sitä vie. Liian täyteen ohjelmoitu vapaa-aika voi olla stressaavaa ja työ vastaavasti palkitsevaa. Uneton yö kuluttaa energiaa. Kannattaa miettiä, mistä oikeasti pitää ja pyrkiä tekemään sitä riittävästi.
Työhön saa uutta energiaa, kun pystyy työnsä järjestämään mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Työn mielekkyys ja tuottavuus kytkeytyvät yhteen. Mielekäs kokonaisuus syntyy hyödyntämällä
erilaisia työtapoja monipuolisesti.
On asioita, joita kannattaa tehdä itsekseen ja asioita, joita tehdään yhdessä.
Oletko koskaan turhautunut palaverissa, jossa asiaa vatvotaan porukalla, vaikka sen voisi joku hoitaa itsekseen? Oleko tullut kokoukseen, jossa pitäisi päättää asioita, mutta niitä ei ole ennakkoon valmisteltu? Oletko tuskaillut sähköpostiesi kanssa? Oletko ollut luova työpöytäsi ääressä vai missä hyvät ideat ovat syntyneet? Tiedätkö mihin työaikasi oikesati kuluu ja palveleeko se työyhteisösi ydintehtävää?
Nautitaan kesästä joka hetki niinkuin myös tulevasta syksystä.
Julkaistu myös DuettoGroupin vierailijablogina
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Poliitikot ja totuus
Totuus on vaikea asia erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Asioilla on aina monta puolta.
Ne linkittyävt keskenään. Maailma muuttuu koko ajan. Mikä eilen oli vielä totta ei ehkä tänään enää päde.
Yksinkertaiset ”totuudet” kuitenkin houkuttavat.
Perussuomalaisten Timo Soini on tässä hyvä. ”Missä EU, siellä ongelma” on yksinkertainen ja iskevä hokema. Se ei ole kuitenkaan totta. Yhtä vähän totta olisi kuitenkin myös ”EU ratkaisee ongelmamme”. EU:lla on kiistatattomat ansioinsa. Se on vakauttanut maanosaamme ja ylläpitänyt vuosikymmeniä rauhaa. Toisaalta EU:ssa on runsaasti turhaa byrokratiaa, niin kuin kaikissa suurissa organsiaatioissa. Meidän on vaadittava EU:lta keskittymistä oleellisiin asioihin.
Peruspalveluministeri Susanna Huovista siteerattiin Jazz-viikolla Satakunnan kansassa 21.7.2013
”Nuorille kuuluu täysi palkka”. Esimerkki harkitusta ideologisesta yksisilmäisyydestä. Niin minäkin ehkä sanoisin, jos haluaisin nuorten ääniä saada ja samaan aikaan heidän arvostelukykyään aliarvioida. Entä, jos Huovisen tarkoittamalla palkalla yritykset eivät heitä ota töihin. Ne osaavat laskea itselleen tulevan hyödyn ja kustannusten eron. Uuden työntekijän perehdyttäminen ja kouluttanminen vaatiia runsaasti aikaa ja energiaa eikä lopputulosta etukäteen tiedä. Yksisilmäisyyden sijaan asiaa kannattaa katsoa useista näkökulmista eri osapuolia ymmärtäen. Näin voimme saada vakavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaistua.
Poliitikko saa uskottavuutta arvostamalla äänestäjien ymmärrystä. Näin uskon.
Kellä poliitikolla on rohkeutta luopua yksiulotteisesta ajattelusta moniulotteisessa maailmassa?
Ajattelijat ovat nykyään harvassa. Mauno Koivisto sanoi aikanaan asiat niinkuin ne olivat. Osmo Soininvaaraa arvostan itsenäisenä ajattelijana. Kuka meistä tuntee Jyrki Kataisen tai Jutta Urpilaisen ajattelua. Ministerit ovat tehtävänsä vankeja, mutta jotain luulisi tulevan mieleen. Mutta ei tule.
Poliitkot ovat ulkoistaneet ajattelun tai ehkä nykyisistä päättäjistä ei siihen ole.
Kun suuret yhteiskunnalliset kysymykset koetaan ratkaistuiksi, ryhtyvät poliitikoiksi hyvin verkostoituneet asianhoitajat, ylisosiaaliset henkilöt, jotka hakevat muiden arvostusta, peilausta ...
Älä siis usko poliitikkoa. Ainakaan silloin, kun hän esittää yksinkertaisia totuuksia monimutkaisista
asioista.
Kuntien elinkeinopolitiikan mahdollisuudet
Valtionvarainministeriön selvityksen 2 / 2013 mukaan kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää.
Tehtävien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Yksikään kuntien lakisääteinen tehtävä ei liity elinkeinopolitiikan alaan.
Kunnat ovat kuitenkin kiinnostuneita elinkeinopolitiikasta, koska haluavat toimia myös yhteisen kakun rakentamispuolella.
Kuntaliiton mukaan ”elinkeinopolitiikka ja kilpailukyvyn vahvistaminen tarkoittavat kaikkia niitä paikallisen tason toimenpiteitä, joilla paikallisista lähtökohdista parannetaan yritysten fyysistä ympäristöä, tuotantopanosten saatavuutta, osaamista, palveluja, sekä toimintaan liittyviä säädöksiä ja päätöksentekokäytäntöjä. Suotuisat olosuhteet puolestaan luovat perustan yritysten kilpailukyvylle, työllisyydelle, laadukkaille palveluille ja kunnan elinvoimaisuudelle.”
Aktiivisen elinkeinopolitiikan näkökulmasta kunnissa energiaa kuluu nyt onnettomaan kunta- ja sote-uudistusprosessiin.
Kakun jakaminen kiinnostaa poliitikkoja enemmän kuin yhteisen hyvän rakentaminen.
Elinkeinopolitiikan rahamäärät ovat pieniä verrattuna sosiaali- ja terveystoimen tai koulutuspuolen rahoihin.
Ongelma on myös monien poliitikkojen vähäinen talouden ja yritystoiminnan ymmärrys. Kateeksi ei käy niitä elinkeinoyhtiöitä, joiden hallituksiin osaamatonta ja kokematonta väkeä on nimitetty.
Kuntien elinkeino-organisaatiot kamppailevat rahoituspohjansa rapautumisen kanssa. Omistajat eivät ole tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin. Kuntarahan saaminen tässä tilanteessa on vaikeaa.
Osaamiskeskusohjelman loppuminen leikkaa monien yhtiöiden perusrahoitusta merkittävästi samalla kun uudet ohjelmainstrumentit ovat vasta kehittelyasteella.
Yrityspalveluita tuottavana yrittäjänä kantani on, että kaikki elinkeinopolitiikan toteutukseen liittyvät tehtävät hoituvat ammattitaitoisesti ja kustannustehokkaasti yksityisten palveluntuottajien toimesta.
Seudullisia kehittämisyhtiöitä konsultoivana henkilönä olen valmis kantaani kuitenkin pehmentämään.
Kuntien elinkeinoyhtiöillä voi olla jopa entistä hyödyllisempi rooli jatkossa. Vähemmällä on mahdollista tehdä enemmän, kun keskitytään oikeisiin asioihin.
Kuntien kannattaa määritellä oma tahtotilansa ja omissa käsissä olevat toimenpiteet elinkeinostrategian muotoon. Katse pitää suunnata riittävän kauas. Totuttuja näkökantoja pitää tuulettaa.
Parhaimmillaan onnistunut elinkeinopolitiikka luo alueelle positiivisen kehityksen kehän ja
tulevaisuuteen katsovan innostavan ilmapiirin.
Julkaistu myös Satakunnan kansa: Yliö-kirjoitus 21.7.2013
Suomi nousuun, mutta miten? ALV-laina käyttöön
Suomella ei mene hyvin. Ongelmat ovat nyt rakenteellisia. Suhdanteiden paraneminen ei tällöin auta. Jotain pitää tehdä, mutta mitä?
Matti Vanhanen on kiteyttänyt Suomen haasteet kustannuskilpailukykyyn, ikääntymiseen, liian raskaaseen julkiseen hallintoon sekä PK-sektorin rahoitusongelmiin. Juha Sipilä luetteli blogissaan haasteiksi teollisuuden rakennemuutoksen, julkisen talouden kestävyysvajeen ja kasvavan eriarvoistumisen. Raimo Sailas peräänkuuluttaa tuoreessa puheenvuorossaan rakennemuutoksia, niitä kuitenkaan yksilöimättä.
Suomi Areenan taantumuksellisinta pohdintaa harjoitti Heikki Helkavuori, jolle työnantajat ja ”epäisänmaalliset” yritysjohtajat näyttävät olevan perkeleestä: ”Jos yhteiseen hiileen puhaltajia ei työnantajapuolelta löydy, ammattiyhdistysliike ei aio olla sivustakatsoja, kun seuraavia sopimuskierroksia käydään ... Haluamme sopia asioista, mutta tarvittaessa puolustamme jäsentemme oikeuksia kuin emokarhu, kun sen läheiset ovat uhattuina ... Tämäkin tosiasia olisi hyvä muistaa, kun siellä Etelärannassa suunnitelmia tehdään”. En usko tällaisen uhittelun auttavan.
Monien puheenvuorojen ongelma on se, että puhutaan toiveista eikä konkreettisista ja vaikuttavista toimenpiteistä. Niitäkin, osin keskenään ristiriitaisia, on esitetty: maltillinen työmarkkinaratkaisu, kuopataan kolmikanta ja sovitaan asiat paikallisella tasolla, lomarahat ja pekkaset pois, uuden työntekijän palkkaustuki, suositaan kotimaista uusiutuvaa energiaa, laitetaan valtion omaisuus parempiin töihin, perustetaan miljardiluokan pääomasijoitusrahasto, satsataan vihreään talouteen, lisätään infrastrultuurihankkeita.
Uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet PK-yrityksiin. Niillä on mahdollisuus jatkossakin työllistää lisää ihmisiä. Kasvu kuitenkin tyrehtyy, mikäli rahoitusta ei saa. Pankkien rahahanat
ovat tiukentuneet, eikä korvaavia rahoitusmuotoja ole ehditty vielä luoda.
ovat tiukentuneet, eikä korvaavia rahoitusmuotoja ole ehditty vielä luoda.
Yritysten pääomatilannetta voidaan merkittävästi ja nopeasti parantaa ALV-lainalla.
Arvonlisäverotuksella kerätään vuodessa noin 18 miljrdia euroa eli kuukaudssa 1,5 miljardia euroa.
Yritykset maksavat arvonlisäveron nykyisin kahden kuukauden sisällä. Antamalla PK-yrityksille lainaksi vaikka kuukauden ALV-tuotto parannetaan niiden käyttöpääomatilannetta välittömästi.
ALV-lainan yritys maksaisi takaisin sovittavan maksusuunnitelman mukaisesti 6 – 24 kuukauden sisällä. Valtio voi antamalleen ALV-lainalle periä 5 % koron. Uskon, että Suomen valtio saa lainaa tätä alemmalla korolla.
Hyödyt kohdentuvat suoraan PK-yritysten toiminta- ja työllistämiedellytyksiin. Talouden rattaat alkavat pyöriä. Valtio saa kymmenien miljoonien korkotuotot.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Viisasteleva Coelho
Luin elämäni ensimmäisen Paolo Coelhon kirjan Accran kirjoitukset.
Coelho on suosittu ja ajattelin että kirjansa voisi olla hyvä. Takakannessa luvattiin ”Coelho johdattaa lukijan pohtimaan keitä olemme, mitä pelkäämme ja mitä tulevaisuudelta haluamme ...”.
Lupaukset eivät täyttyneet. Kirja oli huono.
Coelhon ajattelu on suurelta osin epäselvää, uskonnollista mömmöä, muka hienoa.
Kuinka moni mahtaa häntä lukiessaan ajatelleen tekstin olevan jotenkin fiksua mutta ei kovin ymmärrettävää?
Coelho rakastaa mysteereitä.
”Sillä hetkellä löydämme lohtua niin kutsutusta viisaudesta, ajatuksista joita ovat niputtaneet yhteen sellaisen ihmiset, jotka yrittävät selittää maailmaa sen sijaan että kunnioittaisivat elämän mysteeriä ...” (s. 58).
”Vähitelleen he huomaavat, että heidän teoillaan on jokin mystinen tarkoitus jota ihmismieli ei voi käsittää. He painavat päänsä osoittaakseen kunnioitusta mysteerille ja rukoilevat, etteivät eksyisi tieltä jota he eivät tunne, mutta jota he kulkevat eteenpäin, koska heidän sydämessään roihuaa innostuksen palo.” (s. 64).
”Elämä ja aika ovat antaneet ninulle monta loogista selitystä kaikelle, mutta minun sieluani ruokkivat mysteerit. Minä tarvitsen mysteeriä, minun on saatava tulkita ukkosen jylinä raivoisan jumalan ääneksi, vaikka monet täällä pitävät sellaista ajattelua harhaoppisena.”
(s. 80).
Ensimmäinen sitaatti mitätöi tiedon ja tieteen merkityksen. Toisessa sitaatissa ei ole selvästi mitään järkeä. Kolmas sanoo, että vaikka tietoa olisi ei siitä välitetä vaan kaivataan mysteereitä.
Jos et ymmärrä Coelhoa, ei kyse ole ymmärryksesi alhaisesta tasosta.
Ensimmäinen Coelhoni ei houkuttele lukemaan enempää.
Coelho on suosittu ja ajattelin että kirjansa voisi olla hyvä. Takakannessa luvattiin ”Coelho johdattaa lukijan pohtimaan keitä olemme, mitä pelkäämme ja mitä tulevaisuudelta haluamme ...”.
Lupaukset eivät täyttyneet. Kirja oli huono.
Coelhon ajattelu on suurelta osin epäselvää, uskonnollista mömmöä, muka hienoa.
Kuinka moni mahtaa häntä lukiessaan ajatelleen tekstin olevan jotenkin fiksua mutta ei kovin ymmärrettävää?
Coelho rakastaa mysteereitä.
”Sillä hetkellä löydämme lohtua niin kutsutusta viisaudesta, ajatuksista joita ovat niputtaneet yhteen sellaisen ihmiset, jotka yrittävät selittää maailmaa sen sijaan että kunnioittaisivat elämän mysteeriä ...” (s. 58).
”Vähitelleen he huomaavat, että heidän teoillaan on jokin mystinen tarkoitus jota ihmismieli ei voi käsittää. He painavat päänsä osoittaakseen kunnioitusta mysteerille ja rukoilevat, etteivät eksyisi tieltä jota he eivät tunne, mutta jota he kulkevat eteenpäin, koska heidän sydämessään roihuaa innostuksen palo.” (s. 64).
”Elämä ja aika ovat antaneet ninulle monta loogista selitystä kaikelle, mutta minun sieluani ruokkivat mysteerit. Minä tarvitsen mysteeriä, minun on saatava tulkita ukkosen jylinä raivoisan jumalan ääneksi, vaikka monet täällä pitävät sellaista ajattelua harhaoppisena.”
(s. 80).
Ensimmäinen sitaatti mitätöi tiedon ja tieteen merkityksen. Toisessa sitaatissa ei ole selvästi mitään järkeä. Kolmas sanoo, että vaikka tietoa olisi ei siitä välitetä vaan kaivataan mysteereitä.
Jos et ymmärrä Coelhoa, ei kyse ole ymmärryksesi alhaisesta tasosta.
Ensimmäinen Coelhoni ei houkuttele lukemaan enempää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)