Suomi 2024

Suomessa tapahtui historiallinen käänne 1990 luvun alussa. Elinkeinoelämän vanhat rakenteet murenivat, Neuvostoliitto kaatui, tuli suuri lama, maailma avautui, mentiin Euroopan Unioniin ja myöhemmin euroon.

Sen jälkeen on mennyt välillä hyvin ja välillä huonommin. Nyt on mennyt huonommin jo monta vuotta. Mikä mättää? Olemme jämähtäneet. Tarvitsemme innostavan näkymän tulevaisuuden Suomesta.

Mitä Suomi voi olla vuonna 2024?

Elämme pienessä, voimakkaasti kytkeytyneessä maailmassa. Kokonaisuus on kaoottinen ja sotkuinen. Vuonna 2024 ajattelen meidän kuitenkin edelleen kuuluvan Euroopan Unioniin, uudistuneeseen sellaiseen. Reunaehtoja ovat lisäksi maantieteellinen sijaintimme, ilmastomme, väestön ikääntyminen, maailman poliittinen ja kauppapoliittinen tilanne, kestävän kehityksen vaatimus sekä rauhan säilyttäminen (siinä EU on hyvä instrumentti).

Hyvää Suomea rakennamme toteuttamalla omissä käsissämme olevia uudistuksia.

Aikatarve on kymmenen vuotta, kun heti aloitetaan.

1. Toteutetaan yrittäjäasenteen lempeä vallankumous
2. Pidetään huolta toisistamme
3. Taataan kaikille elämisen inhimilliset perusedellytykset
4. Tehdään työn tekemisestä aina kannustavaa
5. Rakennetaan yksi, oleelliseen keskittyvä, palveleva julkinen sektori
6. Hävitetään väärä byrokratia
7. Ruvetaan maailman osaavimmaksi ja rennoimmaksi kansakunnaksi

Kaikilla on lupa pistää lista paremmaksi.

Pori, 30.12.2013

Väärää byrokratiaa

Professori Markku Kuisma summeeraa nykymenoa mainiossa kirjassaan Yksinkertaisuuden ylistys.

”Monimutkaisuus ei parane monimutkaistamalla lisää. Ylistetty olkoon yksinkertaisuus!

Jos ei kaikkialla, niin ainakin hallinnossa, verotuksessa, johtamisessa ja monenmoisessa ohjaamisessa ja kannustamisessa.” (s. 10)

”On kuin Maolta olisi omaksuttu organisaatioihin ”jatkuva vallankumous”, Stalinilta vallankeskitys ja molempia kumousoppeja olisi ajettu sisään yhdistelemällä  niitä turbokapitalistisiin liikkeenjohto- ja kannustemalleihin.” (s.22)

”Keskityksen ja säädösviidakon sijaan tarvitaan yksinkertaisia rakenteita, joihin sisältyy kaikille viesti. Rahamaailmassa se on, että kukaan ei pelasta väärinpelaajaa. Riskejä otetaan omalla vastuulla. Julkisen tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmallihäkkyrässä rakenteiden viesti on ilmiselvä: älä hae meiltä, rahat on tarkoitettu turhan byrokratian pyörittämiseen. (s.47)

Näin se on. Suomi on ylibyrokratisoitunut ja jämähtynyt. Syömme lisäksi lasten pöydästä vaikka tiedämme sen olevan väärin.

Hyvä byrokratia tarkoittaa selkeitä toimintatapoja ja rakenteita Tacituksen hengessä ”mitä parempi valtio sitä vähemmän lakeja”. Hyvä byrokratia on ihmisiä palvelevaa, joustavasti maalaisjärkeä käyttävää.

Väärä byrokratia tarkoittaa säädösviidakoita, pelkuruutta, EU:n selän taakse piiloutumista, oman reviirin suojelua, rakenteellista korruptiota ja asioiden päättymätönta pyörittelyä.

Tavaksi on tullut arvostella EU:ta. Kritiikin kohde on kuitenkin ainakin osittain väärä. Omat viranomaisemme keksivät tolkuttomasti ihan omia säädöksiään ja tulkintojaan. Paapovat ja vääriin asioihin puuttuvat poliitikot pahentavat tilannetta entisestään. On helpompi esittää keskioluen alkoholiprosentin laskemista kuin toteuttaa onnistunut kunta- ja sote-uudistus.

Tarvitsemme oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta, määrätietoisia ja oikein mitoitettuja uudistuksia, säädösten purkamista, ei lisäämistä.

Mistä löytyy poliittinen voima, joka saa todellisia uudistuksia aikaan. Nykypoliitikoista ei monia valonpilkkuja löydä. Tarvitaan kokemusta, laajaa näkemystä, suurten muutosten läpiviennin osaamista ja määrätietoisuutta. Konkarit esiin!

Mahdottomat asiat kaatuvat joka tapauksessa ennen pitkää. Hauraat järjesjestelmät murtuvat.

Pitääkö mennä romahduksen kautta vai kykenemmekö vielä muuttamaan suuntaa?

Rohkea yrittäjäasenne

Yksi on Suomessa ylitse muiden. Tarvitsemme rajusti lisää yrittäjäasennetta kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Asia on viiden miljoonan suomalaisen yhteinen, ei pelkästään kolmensadantuhannen yrittäjän.

Tarvitsemme satoja tuhansia uusia avoimen sektroin yritystyöpaikkoja. Tarvitsemme nykyistä

pienempää, oleelliseen keskittyvää julkista sektoria.

Yrittäjäasenne tarkoittaa mahdollisuuksien aktiivista hyödyntämistä ja vastuullista toimintaa.
Molempia yhtä aikaa.

Passiivisuus ja vastuuttomuus ovat nihilismiä, vätystelyä ja saamattomuutta. Aktiivinen mahdollisuuksien hyödyntäminen ilman vastuullisuutta on ahneutta. Rosvokapitalisteja ja oligarkkeja emme kaipaa. Vastuullisuus ilman mahdollisuuksien hyödyntämistä on byrokratiaa, väärää sellaista.

Tarvitsemme kokeilevaa, avointa kulttuuria, jossa virheet tarkoittavat mahdollisuutta oppia uutta.

Aloitetaan jokainen itsestämme. Pistetään yrittäjäasennetta peliin omassa elämässämme.

Ensiksi määritellään vastoinkäymiset elämän rikkauksiksi.

Ruvetaan tekemään hyvää ilman, että sitä aluksi muilta saamme. Pidetään huolta kanssaihmisistämme ilman, että sitä ensin muilta odotamme. Synnytetään hyvän kierteitä.

Tehdään asioita joita emme ole vielä koskaan tehneet. Tutustutaan ihmisiin, joita emme ole vielä koskaan tunteneet. Tutustutaan nuoriin. Tutustutaan vanhoihin. Ihan erilaisiin ihmisiin. Hankitaan uusi harrastus. Luovutaan vanhasta harrastuksesta. Haetaan näin virikkeitä, uusia näkökulmia.

Vaihdetaan työpaikkaa. Virkamiehet  yritykseen töihin. Yritysten ihmiset virkamieheksi. 

Opitaan näin uutta.

Millä muuten elätät itsesi, kun nykyinen työpaikkasi menee etkä uutta tilalle saa?
Varaudu tähän ajoissa, sillä niin tulee todennäköisesti tapahtumaan.

Mitä haluat saada aikaan aivan itse tai kavereiden kanssa. Siinä saatta piillä yrittäjyytesi itu.

Missä olet oikeasti hyvä? Todennäköisesti olet hyvä siinä, mistä aidosti nautit. Mistä siis nautit?

Seestytään

Seestytään, rauhoitutaan, tyynnytään ....

Hyvä bloggaaja on sellainen joka poustaa usein. Urheilutoimittaja, stand-up koomikko sanoi twiittaavansa 30 kertaa päivässä. Suomen Pisa-tulokset heikkenivät erityisesti matematiikan osalta. Asiantuntijan mukaan koululaisilla tuntuu olevan kiinnnostavampaa tekemistä.

Onko työssä kiirettä. Vaivaako aikapula. Pystytkö työsssäsi keskittymään oleellisiin tehtäviin. Vievätkö aikavarkaat aikasi. Vai oletko innostunut työstäsi. Viekö se mukanaan. Onko imua ja flowta. Onko sinulla kiinnostavan työn jaksamisharha.

Suoritatko vapaa-aikaa tehtävälistan avulla. Mitä harrastat itse, vietkö lapsia  harrastuksiin, mitä lapset ylipäätään harrastavat. Laihdutatko ja pidätkö huolta terveellisestä ruokavaliosta. Mistä kaikesta kannat huolta?

Aiheutatko kiireen itse vai oletko ulkoa ohjattu. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja.

Nykyihmisenkin aivot tarvitsevat lepoa, rauhaa, eiminkääntekemistä, riittävästi unta ...

Ole tekemättä mitään yksi ilta, ensi viikonloppuna ja jouluna.

Laita takkaan tuli tai sytytä kynttilöitä ja pistä sähkövalot pois.

Älä tee mitään työtä viikonloppuna. Älä katso telkkaria tai lue päivän lehtiä. Sulje kaikki sähköiset vempaimet ja lue hyvä kirja. Sen sorttinen, mitä et ole vielä koskaan lukenut. Mene metsään hiljaiselle kävelylle. Kuuletko joulukuisia tiaisten ääniä.

Jätä jouluvalmistelut tekemättä. Älä ainakaan siivoa. Osta jouluruuat ja kokkaa ne läheistesi kanssa aaton aattona. Antakaa lahjaksi vain hyvää mieltä.

Kun ajattelee mielessään menettäneensä kaikki, on helpompi iloita elämästään.

Lehmä on kuulemma onnellisimmillaan märehtiessään. Milloin itse olet onnellisimmillasi?

Keskitalven pakkasta

Arvokas konkurssi

Elämän hienoja asioita ovat sen arvaamattomuus ja uuden oppiminen. Pysyy virkeänä.

Sain elää pitkään ennen ensimmäistä omakohtaista konkurssikokemusta.

Yrittäjäksi ryhdyin 2002 globaalien yritysten johtotehtävien jälkeen. Työkokemusta oli silloin kertynyt kahden vuosikymmenen verran.

Jokaiseen elämänvaiheeseemme tulemme aloittelijoina. Konsulttiyrittäjyyden lisäksi halusin saada konkreettista kokemusta muistakin PK-yrityksistä. Eikun niitä sitten perustamaan. Metallin alihankintabisnekseen tulin ystävän houkuttelemana.

Alku vuosina 2006 - 07 oli vauhdikas. Pian olimme tehneet kaksi yritysjärjestelyä. Ostaneet yhden liiketoiminnan ja yhden yrityksen. Työllistimme yli 50 ihmistä ja halusimme työllistää heitä vielä paljon enemmän. Halusimme tulla viidessä vuodessa kymmenkertaiseksi! Se oli kasvuyrittäjyyttä. Velkaa tuli tietysti  otettua kohtuullinen määrä.

Vuoden 2008 lopulla näytti, että kaksinkertaistamme liikevaihtomme seuraavana vuonna: luontaista kasvua ja vielä yksi yritysjärjestely. Emme tuplanneet. Vuonna 2009 liikevaihdosta lähti 80%. 

Sen jälkeinen elämä oli eloonjäämistaistelua.

Miten näin pääsi tapahtumaan? Osakkaat olivat kaikki kokeneita konkareita.

Ennustaminen on vaikeaa – tietyissä tilanteissa se on mahdotonta. Keski-Suomen perukoilla emme osanneet nähdä tulevaa globaalia finanssikriisiä ja sitä, että huonot ajat sen jälkeen jatkuvat edelleen. Ei sitä toisaalta kukaan muukaan osannut nähdä. Paitsi Nassim Taleb sen näki ja ymmärsi, mistä oli kyse (ks. Musta joutsen).

Velalla kasvaminen on vaarallista, koska ennustaminen on vaikeaa. Huonojen aikojen tullessa radikaalit säästötkään eivät auta, jos lisää rahaa ei mistään saa.

Suomalainen tuotanto kamppailee eloonjäämisestään. Tälle pitää yhdessä kyetä tekemään jotain. Pelkillä palveluilla emme elintasoamme lähellekään pysty pitämään.

Omat velat ovat edelleen maksamatta. Ahdistus helpotti sillä hetkellä, kun mielessään konkurssin vääjäämättömyyden tunnusti.  Tämä käy jopa elämänohjeeksi: Ajattele mielessäsi, että olet menettänyt kaiken. Kaikki on tämän jälkeen kotiin päin.

Minulle konkurssi on ollut arvokas kokemus. En sillä ylpeile, mutta katu-uskottavuuteni on

parantunut.

Näin Kauppalehti vuonna 2008

Taleb, kalkkuna ja Musta joutsen

Teurastaja syöttää kalkkunaa tuhat päivää ja joka päivä kalkkuna julistaa yhä suuremmalla tilastollisella varmuudella, että teurastaja "ei koskaan vahingoita sitä", kunnes koittaa kiitospäivä, joka tuo kalkkunalle uskomuksensa Musta joutsen -muutokseen.

Taleb Antihauras

Nassim Nicholas Taleb on aikamme suuria ajattelijoita. Vähintään Nobel tasoa, vaikka ei hän nobelista taitaisi edes piitata.

Itseäni uusien ja usein epämääräisten käsitteiden keksiminen ärsyttää. Talebin käsitteet on kehitetty todelliseen tarpeeseen. Hän avartaa tajuntaamme huumorin pilke silmäkulmassa. Tuntuvatko seuraavat tutuilta: hauraatikko, neuvosto-harvard –harha, iatrogeniikka, linnuille lentämisestä luennoiminen, levytankostrategia, turistifikaatio, neomania, kalkkuna ja käänteinen kalkkuna.

Otetaan yksi esimerkki: ”Hauraatikko on ihminen joka aiheuttaa haurautta, koska ajattelee ymmärtävänsä sen, mitä on tapahtumassa. Yleensä ei myöskään ole huumirintajuinen.”

Hauras on ilmeinen käsite. Taleb kuvaa antihauraan syntyä: ”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”

Taleb provosoi ja ärsyttää. Hyvällä tavalla. Joka tuntee tulleensa loukatuksi pohtikoon syitä siihen. Hän runttaa ”tyhjät puvut” eli omaa etuaan ajavat johtajat:  ”He eivät ole yrittäjiä, vaan vain näyttelijöitä, liukkaita näyttelijöitä (liikkeenjohdon koulut ovat pikemminkin teatterikouluja)”. Hän lyttää myös pankkiirit ”yhteiskunta maksaa pankkiirien tappiot, mutta ei saa heiltä bonuksia” ja yliopistoihmiset ”pelaavat järjestelmällä, mutta kansa maksaa laskun”.

Taleb nostaa itsensä likoon laittamisen ominaisuuksista tärkeimmäksi. ”Sankaruus ja siitä nouseva kunnioitus on yhteiskunnan kompensaation muoto niille, jotka kantavat muiden riskit. Ja yrittäjyys on riskialtista ja sankarillista toimintaa, välttämätöntä kasvulle ja sitäkin enemmän koko kansantalouden säilymiselle .... Ja verrataan yrittäjiä yhtiöiden papuja laskeviin johtajiin, jotka kiipeävät hierarkian tikkaita ilman minkäänlaisia todellisia haittoja. Heidän kohortilleen riskiä on tuskin koskaan.”

Taleb on kirjoittanut aforismikirjankin. Viitteitä asian harrastuksesta saa vaikka seuraavista: ”Vaikeinta on olla suurmies kamaripalvelijalleen”, ”Älä koskaan kysy lääkäriltä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kysy häneltä, mitä hän tekisi sinun asemassasi”, ”Älä koskaan pakota vihollistasi olemaan selkä seinää vasten”, ”Ura-ammattilaiset ovat tiedolle sitä, mitä prostitutioidut ovat rakkaudelle”, ”Ilmeiset päätökset edellyttävät vain yhden syyn”, ”Filosofin tulee olla tunnettu vain yhdestä ajatuksesta (Bergsonin partaveitsi)”, ”Tiedon välittämistä laajempi markkinointi on epävarmuutta”.

Talebin ajattelusta tulee mieleen opiskeluajat. Merkittävä osa teknis-matemaattisista korkeakouluopinnoista liittyi kompleksisten järjestelmien yksinkertaistamiseen eli linearisointiin jonkun toimintapisteen ympäristössä. Epälineaarisuus oli vaikeaa ja suttuista. Kuitenkin maailmamme nyt vain sattuu olemaan kaikin puolin epälineaarinen, suttuinen, arvaamaton ja ennustamaton. Toisaalta ilman sitä ei olisi myöskään meitä, eikä mitään muutakaan elävää, asiaa ihmettelemässä ja elämästä nauttimassa.

Lukekaa Talebin erinomainen kirja!

Himanen, asiantuntijat ja elämästä nauttiminen

Luin taannoin Himasen työn väliraporttia, niin sanottua sinistä kirjaa. Se oli epämiellyttävä kokemus. Asiat olivat koukeroisia, kielikin oli. En ole loppuraporttia lukenut. En taida lukeakaan vaan jään tiedotusvälineiden varaan.

Hyvä filosofi (tai kuka tahansa alansa osaaja) kykenee esittämään vaikeatkin asiat selkeästi eikä päin vastoin. Himanen jäi pyörittelemään teemojaan lähtökuoppiin.

Nuorena, ylimielisenä ja todellista elämää ymmärtämättömänä Himasta on helppo arvostella. Mutta nyt arvostelen niitä, jotka ovat häntä arvostelleet.

STT:n haastattelemat asiantuntijat, mukana professoreita ja tutkimusjohtajia, olivat sitä mieltä, että Suomessa ei ole varaa keskittyä henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoitteluun. Heidän mukaan on liian aikasta puhua vain henkisestä kestävyysvajeesta, kun konkreettiset hyvinvoinnin haasteet ja talouden kestävyysvaje ovat edelleen ratkottavana.

Tästä tulee mieleen sitku-elämä. Sitten kun saan rahaa, terveyttä, uuden työpaikan, lapset hieman vanhemmiksi, työni tehtyä .... olen tyytyväinen elämääni. VÄÄRIN.

Työtä entistä paremman yhteiskunnan eteen tulee tehdä, mutta näillä asiantuntijoiden asenteilla ollaan aina metsässä.

Elämä on tässä ja nyt. Joka päivä. Vallitsevat tosiasiat on kulloinkin hyvä tunnistaa ja sopeutua juuri niihin. Niin me pääasiassa teemmekin. Tietysti tarvitaan tarmokkuutta, halua ja asennetta muuttaa asioita paremmaksi. Yhteiskunnallinen vaje meillä on yrittäjäasenteessa.

Juho Saari sanoo talousukasvun ja onnellisuuden kulkevan käsi kädessä. Asia voi kuitenkin olla myös juuri päin vastoin. Vaikeina aikoina meillä jää aikaa enemmän itsellemme ja toisillemme. Yhteisöllisyys, kovien kokeminen yhdessä voi nostaa onnellisuutta. Tosin Saarikin toteaa  meillä ihmisillä olevan kyky sopeutua mihin tilanteeseen tahansa hyvässä ja pahassa. Täydellinen onnikin latistaa.

Ollaan kiitollisia joka päivä siitä, mitä meillä on. Olipa se paljon tai vähän. Oman mielialamme

ja asenteemme valitsemme itse, jos haluamme elää omaa elämäämme. Ei tavoitella onnea itsetarkoituksellisesti. Tehdään tekoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi: autetaan toisiamme, vietetään aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa, kehitetään itseämme kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaisesti, tunnisetetaan itsestämme vahvuutemme, vaikka kuinkakin pienet ja hyödynnetään niitä. Ruvetaan elämään nytku-elämää joka päivä. Jokainen niistä on ainutlaatuinen.

Meille kaikille opiksi on viime vuonna vuoden Jyväskyläläiseksi valitun kaksikymppisen, vuonna 2007 liikenneonnettomuudessa alaraajahalvautuneen Jasmine Salorannan ohje: elämästä pitää nauttia – muutenhan se menisi ihan hukkaan.

Shampanjaruusu Jasminelle

Ajattelun avartaminen

Uusia ajatuksia voi synnyttää yhdistelemällä eri näkökulmia, katsomalla asioita useassa eri ulottuvuudessa.

Ajatellaan esimerkiksi ihmistä yksiulotteisesti paha – hyvä –akselilla. Täysin paha on janan vasemmassa päässä ja täysin hyvä oikeassa. Mitä ovat ihmiset keskellä? Vähän pahoja ja vähän hyviä.

Katsotaan asiaa kahdessa eri ulottuvuudessa, jotka ovat pahuus ja hyvyys. Nyt saadaan neljä perusvaihtoehtoa ja lukematon määrä eri vivahteita. Jos ei ole paha mutta ei hyväkään on väritön, huomaamaton ja harmaa. Oikein hyvä ja ei yhtään paha on pyhimys, erityisen hyvä ihminen.

Oikein paha ja ei yhtään hyvä on roisto, psykopaatti, erityisen huono ihminen.

Mikä on paha ja hyvä yhtä aikaa? Se on rakastettava lurjus.

Kuten esimerkki osoittaa, jo kaksiulotteinen ajattelu tuo elämään värejä ja vivahteita.

Liike-elämän klassisia nelikenttiä ovat esimerkiksi Boston Consultingin ” eläintarha”,

Ansoffin tuote-markkina –matriisi ja Porterin strategiat.

Nelikenttiä ei kuitenkaan kannata odottaa guruilta. Itse kukin meistä voi luoda uusia ajattelun työkaluja. 

Niitä olen elämän varrella kerännyt satoja. Ehkä joskus vielä kirjoitan teemasta kirjan.

"Koska olemme tehneet päätöksen"

Telkkarissa oli juttua opetusministeriön toimista periä takaisin jopa sata miljoonaa euroa oppisopimuskouluttajien saamia valtion tukia.

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että mopo oli pahasti karannut puolin ja toisin vuosien varrella. 

Oppilaitokset olivat mielestään saaneet avoimen piikin kouluttaa ihmisiä. Ministeriö oli tähän kannustanut.

Kustannusten voimakkaasti kasvettua oli aloitettu tarkastustoimet, mutta ne eivät olleet johtaneet selkeisiin toimintaohjeisiin, vaan meno oli jatkunut entisellään.

Nyt tulee paras (anteeksi ironinen kielenkäyttöni): sisäasianministeriön herra X totesi, että ”koska olemme tehneet päätöksen, on se kohtuullinen”. Aika monta blogipostausta aiemmin olin kokenut saman tunteen kirjoittaessani  voimakenttäguru Matti Kuuselasta (ks. Uskomatonta ***kaa, 18.9).

Onko herra X:llä syvä vakaumus ministeriön erehtymättömyydestä? Ajatteleeko herrä X, että ministeriö on automaattisesti muiden toimijoiden yläpuolella? Onko ministeriön ihmisille tullut mieleen, että ovat olleet itse sotkua synnyttämässä? Onko oikeuden ja kohtuuden ymmärrys  kokonaan hukkunut?

Aina pitää jotain oppia. Päätöksillä ja päättämättä jättämisillä on seurauksensa. Opetusministeriössä on reagointikyky ja johtajuus olleet hukassa. Jos asiat menevät pieleen, pitää järjen käyttöä joka tapauksessa jatkaa. Julkiset menot ovat julkisia ovatpa kunnan tai valtion. Nyt yksi julkinen toimija perii rahoja toiselta jälkikäteen.

Ihan sitten toinen asia on, liittyykö koko soppaan rikosoikeudellisia näkökohtia. Aika hidasta on ollut sen asian selvittäminen.

Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot

Googlaamalla ”Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen” saa  48 200 osumaa. Erityisesti ammatti-korkeakoulut ovat kunnostautuneet sanaparin käytössä ylempien tutkintojen tarjonnassa. Yhdeksänkymmenen opintopisteen kokonaisuuden suorittamisen jälkeen saa oppiarvon Tradenomi (ylempi AMK) tai Master of Business Administration. Valmiudet luvataan toimimiseen yrityksen kehittämisprojektin johtajana, suunnittelu- ja johtotehtävissä sekä itsenäisenä, riittävät liiketoimintavalmiudet omaavana yrittäjänä. Hyvä, että koulutetaan. Yrittäjyys kantaa Suomea – jos menestys on kiinni ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnasta, ei meillä ole huolen häivää.

Googlaamalla ”Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot” ei saa ennen tämän jutun kirjoittamista

yhtään osumaa. Jes.

Meillä on Suomessa valtava yrittäjäasenteen ja liiketoimintataitojen vajaus.

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa.Yrittäjäasennetta tarvitsevat muutkin kuin yrittäjät. Sitä tarvitsemme kaikki. Yrittäjäasenne tarkoittaa aktiivista suhtautumista elämäämme. Ollaan toimijoita eikä toiminnan kohteita.

Suurien organisaatioiden, olivatpa yrityksiä tai julkisia, tapana on muuttua instituutioiksi, asioiden ylläpitäjiksi. Jokaisen organsiaation menestys edellyttää myös uudistumiskykyä. Se taas edellyttää yrittäjäasennetta, halua ja kykyä luoda uutta ilman pelkoa.

Yrittäjäasenteen vahvistaminen kannattaa aloittaa itsestä. On asioita, joita voin elämässäni muuttaa. Minulla on lupa tehdä päätöksiä yksityiselämässä ja työpaikalla. Kyse ei aina ole suurista asioista, vaan viitseliäisyydestä: teen uusia asioita, teen uudella tavalla. En jää odottamaan, että joku muu toimii ensin. Tulevaisuudessa eniten harmittavat asiat, jotka aikanaan jäivät tekemättä.

Osaaminen perustuu tietohin, taitoihin, arvoihin, asenteisiin, kokemuksiin ja kontakteihin.

Myynti, tuotekehitys ja tuotanto-osaaminen ovat hyödyllisä taitoja. Liiketoimintataitoa on kyky nähdän näiden, ja monien muiden asioiden muodostama kokonaisuus, vuorovaikutussuhteet, ajalliset riippuvuudet ja saada osat synkkaamaan yhteen. Liiketoimintataidot ovat reviiriajattelun vastakohta.

Liiketoimintataitojen petraamisen voi aloittaa pienin askelin: vaadi koulutusta, opi jotain uutta ja erilaista, vaihda tehtäviä, tutustu naapuriosaston töihin ja ihmisiin, vaihda kokemuksia ja opi toisilta.

Liiketoimintataidot ilman yrittäjäasennetta ovat hyödyttömiä. Asiat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus ei ole annettu, vaan rakennamme sitä työllämme. Yrittäjäasenne ilman liiketoimintataitoja johtaa sähläykseen.

Julkaistu myös Leadership 2013 tapahtuman blogina 

Yrittäjyys ja instituutiot

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa. Yrittäjyyteen liittyy uuden luominen, ennakkoluulottomuus, rohkeus, kyky ottaa riskejä, tietoisuus onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuksista ja seurauksista.

Instituutio tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”järjestelyä”. Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja. Ne muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Insitituutioihin liittyy sääntöjä ja olemassa olevan säilyttämistä. Ajan myötä instituutiotkin toki uudistuvat.

Yritykset ja julkiset organisaatiot ovat yksi instituutioiden laji.

Yhteiskunnassa tarvitsemme sopivassa suhteessa uuden luomista ja olemassa olevan säilyttämistä.

Suuret, vanhat ja vakiintuneet organsiaatiot ovat hyviä asioiden säilyttämisessä. Yrittäjävetoiset, pienet ja uudet organisaatiot ovat hyviä uuden luomisessa.

Organsiaatioiden toimintaperiaatteiden ja –kulttuurin näkökulmasta on osuvaa jakaa yhteiskunnan toimijat yrittäjävetoisiin ja institutionaalisiin.

Perinteinen jako yrityksiin ja julkiseen sektoriin kuvastaa huonosti vallitsevaa toiminnallista todellisuutta. Suurten instituutioiden edustajien on helpompaa tulla toimeen keskenään kuin yrittäjien kanssa. Kokemusmaailmat ovat kaukana toisistaan.

Suurissa yrityksissä törmää samanlaiseen byrokratiaan kuin valtion virastoissa tai ministeriöissä.

Päätösten tekeminen on vaikeaa ja hidasta. Todellisia vastuunkantajia on lähes mahdoton löytää. Selvityksiä tehdään enemmän kuin konkreettisia uudistuksia.

Vastaavasti yrittäjävetoisen yrityksen toimintaperiaatteita saattaa löytyä pienen kunnan tai viraston toiminnasta.

Uudistuminen edellyttää siis yrittäjyyttä ja asioiden vakiintunut hoitaminen instituutioita.

Hyvään tulokseen päästään, kun osataan nämä asiat tilannekohtaisesti eri organsiaatioissa yhdistellä.

Nokia menetti mahdollisuutensa kännykkäbisneksessä, kun ei kyennyt ajoissa uudistumaan.

Start up -yritys tarvitsee innostuksen ja luovuuden lisäksi järjestystä, johtamista ja prosesseja,

jotta kykenee kasvamaan.

Suomessa on suuri julkisen sektorin remontti edessä. Juustohöylällä, kuluja tasaisesti leikkaamalla saadaan aikaaan enemmän vahinkoa kuin hyötyjä. On mentävä toiminnan ytimiin: mitä palveluita ylipäätään tuotetaan ja miten ne tuotetaan. Uudistamistyö edellyttää sijan antamista yrittäjyydelle eri muodoissaan sekä yrittäjämäiselle otteelle laajasti yhteiskunnassa.

Julkaistu myös: Satakunnan kansa 12.10.2013 ja Keskisuomalainen 14.10.2013

Ryhdytään yrittämään

Kuvitellaan Suomi, jossa meillä on 200 000 ihmistä nykyistä enemmän töissä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yrittäjinä, osakkaina ja työntekijöinä. Ajatelleen edelleen että joukossaon merkittävä joukko korkean osaamisen kansainvälistyviä yrityksiä.

Viimeaikoina suuret yritykset ovat ilmoittaneet rajuista irtisanomisista. Mukana seuraavat vähitellen myös julkiset organsiaatiot. Näitä työpaikkoja emme saa takaisin. Suuret organisaatiot eivät meitä kykyne entiseen malliin työllistämään. Järkevää on siis suunnata katse tulevaan.

Suomen tulevaisuus on riippuvainen pienten ja keskisuurten yritysten menestyksestä.

Nopeimmat kasvu- ja työllistämismahdollisuudet ovat jo pidempään toimineilla keskisuurilla yrityksillä, joilla on kansainvälisesti myyntikelpoisia tuotteita. Lisäksi monet elinkelpoiset yritykset tarvistevat jatkajia yrittäjien eläköitymisen takia. Tarvitsemme myös runsaasti aivan uusia yrityksiä ja yrittäjyyttä. Yrittäjyydestä kiinnostuneille mahdollisuuksia on paljon.

Palkkatyön loppuessa on ainutkertainen mahdollista saada elämälle uusi ja entistä mielekkäämpi suunta. Suurimmat esteet löytyvät oman pääkopan sisältä. Polulle kohti yrittäjyyttä  pääsee pohtimalla sitä, mikä osa omasta osaamisesta on edelleen hyödyllistä. Mitä asioita ei vielä ollenkaan hallitse ja mikä osaaminen on haitallista. Suuren organisaation päähän istuttama valheellinen varmuuden tunne ja väärän sorttinen ego johtavat epäonnistumiseen.

Meistä useimmista voi tulla hyviä yrittäjiä. Asiaa kannattaa aluksi pohtia ihmisten kanssa, jotka ovat polun palkkatöistä yrittäjyyteen jo kulkeneet. Myös koulutusta on saatavilla.

Kiireelliset ja tärkeät asiat

Missä järjestyksessä teemme työmme? Yksi tapa on tehdä asiat valmiiksi sitä mukaa, kun ne eteen tulevat. Toinen tapa on ajatella, että kiireelliset asiat ovat aina tärkeitä ja keskittyä niihin. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja.

Työtä kannattaa miettiä kahdesta eri näkökulmasta. On tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tehtäviä.

On kiireellisiä ja vähemmän kiireellisä tehtäviä. Tärkeys ja kiireellisyys ovat siis eri asioita.

Kiireellisiä ja tärkeitä työtehtäviä on asiakkaiden palvelu, reklamaatioon tai soittopyyntöön vastaaminen. Asiakkaiden suuntaan kannattaa toimia viipymättä. Aika hoitaa –periaate on vaarallinen. Laadun tuottaminen, toimitusten oikea-aikaisuuden varmistaminen ja asiakaslaskutus ovat selvästi myös asioita, jotka kannattaa tehdä ajallaan.

Asiantuntijatehtävissä saattaa suuri osa päivästä kulua erilaisissa palavereissa. Niiden aikataulutus on usein ulkoa ohjattua. Ovatko ne kaikki tärkeitä vai voiko jonkun jättää pois? Pitääkö sähköposteihin vastata heti vai riittääkö kerran-kaksi päivässä. Pitääkö päivän lehti lukea heti? Sähläävä pomo tai työkaverit saattavat luoda kiireen tuntua ympärilleen. Näitä kannatta pohtia, kun yrittää tunnistaa kiireelliset ja vähemmän tärkeät asiat. Onko kiire todellinen? Voiko asian tehdä myöhemmin? Voiko jättää tekemättä kokonaan?

Suuren virheen tekee, mikäli ei tunnista tärkeitä, vähemmän kiireellisiä asioita. Tähän ryhmään kuuluvat  suunnittelu- ja kehittämistyöt. Vaikka olisi vastuussa vain itselleen, kannattaa omaa työtään aika ajoin pohtia. Monessa tehtävässä joutuu pitämään itsensä ajan tasalla alansa ja maailman tapahtumista. Tärkeää on erottaa satunnainen häly oleellisista asioista. Jatkuva pörssikurssin seuraaminen on yhtä hyödyllistä kuin teeveen lumisateen katselu. Olleelliset asiat tulevat esiin, kun malttaa katsoa asioita hieman pidemmällä aikajänteellä. Lehtien kerääminen kasaan ja niiden silmäily viikottain tai jopa kuukausittain säästää suuresti aikaa. Samalla automaattisesti keskittyy oleellisiin asioihin. Tärkeät asiat pysyvät pinnalla aina pidempään.

Mikäli asiat eivät ole tärkeitä eivätkä kiireellisiä, voi ne jättää tekemättä. Entisellä kollegallani oli kaksi paperipinoa työpöydällään. Toisessa luki ”pitää hoitaa” ja toisessa ”aika hoitaa”. Ei yhtään hullu periaate, kunhan osaa laittaa paperit oikeaan pinoon. Tähän kategoriaan kuuluu myös Facebookin tai muiden työhön liittymättömien some-työkalujen päivitykset ja tsekkaukset.

Työpaikoilta löytyy myös lörpötteleviä työkavereita, jotka estävät oman työn tekemisen.

Näille on opittava sanomaan jämäkästi mutta kohteliaasti, että ei pysty juuri nyt keskusteluun keskittymään, koska on kiireellisiä ja tärkeitä työasioita hoidettavana.

Ajatukset selkiytyvät unohtamalla työt ja menemällä vaikka luontoon.

Greenpeace ym.

On helppoa sympatiseerata nuoren suomalaisen meribiologinaisen tilannetta. Greenpeace on jälleen onnistunut saamaan itselleen maksimaalisen määrän julkisuutta. Tiedotusvälineet juoksevat mukana.

Ympäristönsuojelu on globaalisti tärkeä asia.

Mielikuvani Greenpeace-järjestöstä on kuitenkin ylimielinen, aina oikeassa oleva yhden totuuden kannattaja. Missä yhteyksissä olemme törmänneet heihin avoimen dialogin merkeissä?

Mikä erottaa greenpeace-tyyppisen porukan fundamentaaliterroristeista? Yhteistä heille on ehdoton suhtautuminen omaan totuuteen. Fundamentalisti on valmis surmaamaan itsensä asiansa puolesta. Greenpeacen aktivistit eivät vastaavaa tee. Uhrautumisvalmiutta kuitenkin löytyy. Näyttäviä fyysiseen toimintaan perustuvia tempauksia järjestetään. Miten eroavat uutiskuvat öljynporauslautassa roikkuvista aktivisteista terroristijärjestön aiheuttamaa tuhoa kuvaaviin uutiskuviin. Ne molemmat vaikuttavat meihin voimakkaasti, synnyttävät tunteita. Varsinainen ero ovat kuolleet.

Väkivaltaa käyttävät fundamentalistit on helppo tuomita. Heidän käytöksensä on meistä käsittämätöntä. Sympatia kohdistuu uhreihin.

Greenpeace-henkiset pyrkivät kohdistamaan sympatian aktivisteihinsa. Heidän kohtaloaan Barentsin-meren tempauksessa on helppo surkutella. Missä on keskustelu itse asiasta. Mitä hyötyjä ja riskejä arktisten alueiden öljynporaukseen sisältyy. Miten riskejä voidaan minimoida.

Kuvan avulla voi pohtia erilaisten toimijoiden suhdetta yhteen totuuteen ja väkivaltaan. Mihin itsesi sijoitat? Mihin sijoitat Greenpeacen? Vasemmalle, mutta kuinka alas?