Kokonaisuuden pilkkominen osiin, eli reduktionismi on mahdollistanut nykyaikaisen tieteen ja teknologian syntymisen eli perustan koko modernille länsimaiselle yhteiskunnalle. Äärimmilleen vietynä reduktionismi palastelee asiat niin pieniin osiin, että kokonaisuus hämärtyy.
Samankaltaisen tilanteen löydämme myös yrityksistä. Mitä suurempi yritys sitä pienempiin osiin työ on jaettu. Törmäämme strategioihin, joita kukaan ei toteuta. Tai edes tunne niiden sisältöä.
Törmäämme sektoriajatteluun. Osastot eivät keskustele keskenään. Törmäämme henkilöstön kouluttamiseen, joka ei perustu yrityksen strategiaan vaan johonkin muuhun. Törmäämme tuottavuusohjelmiin, jotka perustuvat juustohöylään, vaikutuksenaan kollektiivinen tyytymättömyyden kasvu eli vitutus.
Tuottavuus syntyy siitä, että tehdään oikeita asioita oikein. Strategia määrittelee oikeat asiat.
Oikein tekeminen varmistetaan koulutuksella.
Yritysjohdon tulee tuntea kokonaisuus, sen osat ja niiden väliset riippuvuudet. Jokaisen työntekijän on tiedettävä, mihin kokonaisuuteen oma työ liittyy. Laajinta osaamista edellyttää yrittäjyys.
Jo pienessäkin organsiaatiossa joudut yrittäjänä pohtimaan asioita, joihin et palkkatoimitusjohtajana törmää. Esimerkiksi rahoituksen riittävyys ja kassan merkityksen ymmärtäminen voivat olla tällainen osaamisalue.
Ainakin minulla aikanaan oli.
Yritysmaailma on nykyisin täynnä epäselviä käsitteitä ja oppeja. Niiden määrä lisäntyy kiihtyvää tahtia. Siltä ainakin tuntuu, kun käy selailemassa Akateemisessa kirjakaupassa uusia business-kirjoja.
Epäselvien käsitteiden kokonaisuutta ymmärtämätön, osin päällekkäinen käyttö johtaa vaikeuksiin. Hyvä johto ymmärtää yritystoiminnan perusasiat ja tekee ne mahdollisimman yksinkertaisesti. Ne ovat riittävän vaikeita joka tapauksessa.
Haasteellisinta on asioiden oivaltava kiteyttäminen. Menestys edellyttää lisäksi pitkäjänteisyyttä. Mutta missä menee määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden ero?
Menestysstrategian luonti edellyttää myös hyvää onnea. Lopputulokseen voi vaikuttaa osallistavalla ja iteratiivisella strategiaprosessilla. Parhaat ideat tulevat pääsääntöisesti muualta kuin ylimmältä johdolta. Iteratiivisuus tarkoittaa jatkuvan parantamisen kehää. Muutetaan asioita tarpeen mukaan ei kalenteriin sidottuna.
Henkilöstön kehittämisen suuntaviivat ja tarvittavat osaamisprofiilit määrittyvät strategian mukaan. Työhyvinvointia ei synnytetä työhyvinvointikoulutuksilla, vaan hyvällä johtamisella ja hyvin
toimivalla työyhteisöllä. Osaaminen sekä vastuun ja vapauden oikea yksilöllinen suhde ovat menestyksen avaimia.
Tässä vielä oma kiteytykseni:
Strategia – määritellään oikeat asiat
Osaaminen – perustuu srategiaan, saadaan valmiudet tehdä oikeat asiat oiken
Tuottavuus – keskitytään ydintehtäviin, tehdään oikeat asiat oikein
Katso Leadership 2013 blogi ja ohjelma
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
perjantai 13. syyskuuta 2013
Menestyvä Keski-Suomi
Maakunnalla ei mielestäni voi olla strategiaa, koska kyse ei ole erillisestä aktiivisesta toimijasta.
Sen sijaan maakunnan kaikki toimijat voivat yhdessä tehdä ihmeitä halutessaan. Elinvoimainen, virkeä, avoin ja kansainvälinen Keski-Suomi on kaikkien yhteinen etu.
Keski-Suomen vahvuuksia ovat laaja-alainen osaaminen, miellyttävä asuinympäristö, ihmisen kokoinen maakunta.
Maakunnan veturiyritykset toimivat suuren paineen alla. Suomalaiset työpaikat eivät ole turvassa
muutenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä kehitys voimistuu entisestään jatkossa.
Kaiken perustana on uskallus tarttua toimeen, rakentaa uutta ja kiinnostavaa. Tarvitsemme avointa dialogia, raikkaita ajatuksia konsensuksen sijaan. Tarvitsemme runsaasti lisää yrittäjyyttä. Eri organisaatioiden johto- ja asiantuntijatehtävissä vielä tänään toimivat ihmiset ovat merkittävä yrittäjäpotentiaali. Voimme toimia uuden suomalaisen innovaatiojärjestelmän tienraivaajina. Järjestelmän, joka perustuu yrittäjyyteen, yksinkertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Oikeastaan kyse ei ole järjestelmästä, vaan uudesta tavasta toimia yrittäjämäisesti. Tarvitsemme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista. Tarvitsemme uutta toimintakulttuuria uusien edelläkävijämarkinoiden luomiseksi.
Maailma on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Pienen maailman hyvä puoli on se, että olemme täällä yhtä keskellä kuin kuka tahansa. Menestyksen synnyttäminen on omissa käsissä.
Tässä vielä menestysteesini
• Uskallus
• Avoin dialogi
• Raikkaat ajatukset
• Runsaasti lisää yrittäjyyttä
• Mennään rohkeasti maailmalle
• Kansainvälinen liiketoimintasosaaminen
• Innovatiivinen toimintaympäristö
• Uudet edelläkävijämarkinat
• Laaja-alainen kansainvälisyys
• Pitkäjänteisyys
Mainitsin kansainvälisyyden kolmeen kertaan. Tarkoituksella.
Julkaistu myös:
Keski-Suomen Kauppakamari
Sen sijaan maakunnan kaikki toimijat voivat yhdessä tehdä ihmeitä halutessaan. Elinvoimainen, virkeä, avoin ja kansainvälinen Keski-Suomi on kaikkien yhteinen etu.
Keski-Suomen vahvuuksia ovat laaja-alainen osaaminen, miellyttävä asuinympäristö, ihmisen kokoinen maakunta.
Maakunnan veturiyritykset toimivat suuren paineen alla. Suomalaiset työpaikat eivät ole turvassa
muutenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä kehitys voimistuu entisestään jatkossa.
Kaiken perustana on uskallus tarttua toimeen, rakentaa uutta ja kiinnostavaa. Tarvitsemme avointa dialogia, raikkaita ajatuksia konsensuksen sijaan. Tarvitsemme runsaasti lisää yrittäjyyttä. Eri organisaatioiden johto- ja asiantuntijatehtävissä vielä tänään toimivat ihmiset ovat merkittävä yrittäjäpotentiaali. Voimme toimia uuden suomalaisen innovaatiojärjestelmän tienraivaajina. Järjestelmän, joka perustuu yrittäjyyteen, yksinkertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Oikeastaan kyse ei ole järjestelmästä, vaan uudesta tavasta toimia yrittäjämäisesti. Tarvitsemme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista. Tarvitsemme uutta toimintakulttuuria uusien edelläkävijämarkinoiden luomiseksi.
Maailma on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Pienen maailman hyvä puoli on se, että olemme täällä yhtä keskellä kuin kuka tahansa. Menestyksen synnyttäminen on omissa käsissä.
Tässä vielä menestysteesini
• Uskallus
• Avoin dialogi
• Raikkaat ajatukset
• Runsaasti lisää yrittäjyyttä
• Mennään rohkeasti maailmalle
• Kansainvälinen liiketoimintasosaaminen
• Innovatiivinen toimintaympäristö
• Uudet edelläkävijämarkinat
• Laaja-alainen kansainvälisyys
• Pitkäjänteisyys
Mainitsin kansainvälisyyden kolmeen kertaan. Tarkoituksella.
Julkaistu myös:
Keski-Suomen Kauppakamari
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Inarijärven taimen
Aloitetaan kalastamalla kilon taimen. Mielellään Inarijärven rannalta. Muukin käy.
Fileerataan kala. Leikataan kullekin syöjälle sopivan kokoinen pala. Nahka tulee ehdottomasti jättää.
Lisukkeeksi tehdään vihannesvokkia ja jugurttikastiketta.
Vihannesvokkiin sopivat kesäkurpitsa, sipuli ja paprika. Leikataan reiluiksi paloiksi. Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria, jos on. Vokataan niin, että vihanneksiin jää vielä rakennetta ei siis mössöksi.
Turkinjugurtti (10%) sekoitetaan ruukullinen silputtuja korianterin lehtiä, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehu.
Osaan voi sekottaa myös tuoretta puolukkamurskaa.
Paistetaan kalafileet ruskeiksi molemmilta puolilta mielellään voissa. Hieman suolaa.
Tehdään annokset valmiiksi lautaselle. Juomaksi vesi tai raikas ja kylmä valkoviini. Muutama tomaatin lohko ja persiljaa sivuun.
Jatkossa lisää: Villiruokablogi
Fileerataan kala. Leikataan kullekin syöjälle sopivan kokoinen pala. Nahka tulee ehdottomasti jättää.
Lisukkeeksi tehdään vihannesvokkia ja jugurttikastiketta.
Vihannesvokkiin sopivat kesäkurpitsa, sipuli ja paprika. Leikataan reiluiksi paloiksi. Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria, jos on. Vokataan niin, että vihanneksiin jää vielä rakennetta ei siis mössöksi.
Turkinjugurtti (10%) sekoitetaan ruukullinen silputtuja korianterin lehtiä, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehu.
Osaan voi sekottaa myös tuoretta puolukkamurskaa.
Paistetaan kalafileet ruskeiksi molemmilta puolilta mielellään voissa. Hieman suolaa.
Tehdään annokset valmiiksi lautaselle. Juomaksi vesi tai raikas ja kylmä valkoviini. Muutama tomaatin lohko ja persiljaa sivuun.
Jatkossa lisää: Villiruokablogi
Miljardisäästöt
Nyt puhutaan miljardisäästöistä. Mitä ne konkreettisesti merkitsevät?
Organisaatioiden suurin kuluerä ovat henkilöstö, suoraan ja epäsuoraan. Asiaa ei aina tule ajateelleksi, mutta kaikkiin hankittuihin palveluihin ja fyysisiin suoritteisiin kätkeytyy myös jonkun tekemää työtä.
Kun organisaatiot säästävät, vähenee tehty työ jossakin.
Organsiaation kannalta säästöä syntyy myös eläkkeelle jääntien ansiosta. Yhteiskunnan on kuitenkin tällöin edelleen maksettava eläkkeet ja työ jää tekemättä.
Suomen hallituksen tavoitteena on saada aikaan miljardiluokan säästöt julkisella sektorilla. Se on hyvä tavoite. Todennäköiseti julkista sektoria on pystyttävä saneeraamaan vielä paljon enemmän.
Oletetaan, että keskimääräinen työvoimakustannus on 50 000 euroa vuodessa. Oletetaan edelleen, että 80% kaikista kuluista liittyy suoraan tai epäsuoraan henkilöstöön. Tällöin miljardin euron säästöt tarkoittavat 16 000 työpöaikan vähentymistä. Samalla vähenevät myös näiden ihmisten maksamat verot. Jos ihmiset lisäksi jäävät työttömäksi tai eläköityvät liian varhain, ei asia tunnu yhteiskunnallisesti järkevältä.
Mitä siis on tehtävä?
Julkisen sektorin on muokattava itsensä uudelleen palvelemaan kansalaisia tärkeissä asioissa. Julkisen sektorin tehtävät on määriteltävä uudelleen. Rakenteet on vankalla kädellä muokattava tukemaan järkevää toimintaa.
Osaajat on saatava työllistymään aitoihin, mielellään kainsainväliseen liiketoimintaan pohjaaviin työpaikkoihin, jolloin he tuottavat yhteiskunnalle uusia verotuloja. Koko yrittäjyyspotentiaalimme hyödyntäminen on kansallinen kysymys.
Tiedän, että tämä ei ole helppoa.
Pelkällä säästämisellä aiheutamme vain kurjistumisen kierteen.
Organisaatioiden suurin kuluerä ovat henkilöstö, suoraan ja epäsuoraan. Asiaa ei aina tule ajateelleksi, mutta kaikkiin hankittuihin palveluihin ja fyysisiin suoritteisiin kätkeytyy myös jonkun tekemää työtä.
Kun organisaatiot säästävät, vähenee tehty työ jossakin.
Organsiaation kannalta säästöä syntyy myös eläkkeelle jääntien ansiosta. Yhteiskunnan on kuitenkin tällöin edelleen maksettava eläkkeet ja työ jää tekemättä.
Suomen hallituksen tavoitteena on saada aikaan miljardiluokan säästöt julkisella sektorilla. Se on hyvä tavoite. Todennäköiseti julkista sektoria on pystyttävä saneeraamaan vielä paljon enemmän.
Oletetaan, että keskimääräinen työvoimakustannus on 50 000 euroa vuodessa. Oletetaan edelleen, että 80% kaikista kuluista liittyy suoraan tai epäsuoraan henkilöstöön. Tällöin miljardin euron säästöt tarkoittavat 16 000 työpöaikan vähentymistä. Samalla vähenevät myös näiden ihmisten maksamat verot. Jos ihmiset lisäksi jäävät työttömäksi tai eläköityvät liian varhain, ei asia tunnu yhteiskunnallisesti järkevältä.
Mitä siis on tehtävä?
Julkisen sektorin on muokattava itsensä uudelleen palvelemaan kansalaisia tärkeissä asioissa. Julkisen sektorin tehtävät on määriteltävä uudelleen. Rakenteet on vankalla kädellä muokattava tukemaan järkevää toimintaa.
Osaajat on saatava työllistymään aitoihin, mielellään kainsainväliseen liiketoimintaan pohjaaviin työpaikkoihin, jolloin he tuottavat yhteiskunnalle uusia verotuloja. Koko yrittäjyyspotentiaalimme hyödyntäminen on kansallinen kysymys.
Tiedän, että tämä ei ole helppoa.
Pelkällä säästämisellä aiheutamme vain kurjistumisen kierteen.
torstai 5. syyskuuta 2013
Pelottavaa
Pienenä oli pelottavaa nukkua mummolassa sängyssä, jonka yläpuolinen ikkuna oli kohden pimeää metsää. Enää en pelkää pimeää. En pelkää montaa muutakaan asiaa.
Pelottavimpia tuntemiani asioita on kiihkomielinen uskonnollisuus. Uskonnoille yhteinen piirre on alistuminen jollekin auktoriteetille, jonka oikeellisuutta ja oikeutusta ei kyseenalaisteta. Uskontomaisia piirteitä on myös erilaisissa joukkohysteriatilanteissa.
Uskonnot pitävät itseään totuuden lähteinä. Uskovaiset ajattelevat moraalilla olevan uskonnollinen pohja. Erilaisten uskonnollisten kirjoitusten sanotaan olevan peräisin jumalasta ja siten erehtymättömiä.
Minulle uskonnot edustavat pimeyttä, vaikka joillakin on lempeät kasvot.
Minulle valoa edustaa käsitys ihmisestä sosiaalisena, empatiaan kykenevänä ja hyväntahtoisena toimijana. Valoa edustaa niin ikään aito pyrkimys ymmärtää maailmaa, luontoa ja toisiamme. Ymmärrys karttuu tutkimalla, havannoimalla ja ajattelemalla. Totuudet ovat kulloinkin parhaita työhypoteeseja asiasta ja korvautuvat paremmilla tiedon karttuessa. Valistuksen aate on ollut perusta nykyiselle tieteelle.
Miten fundamentaali uskonnollisuus ja avoin parempaa huomista tiedon ja inhimillisyyden varaan rakentava maailmankuva sopivat yhteen? Eivät mitenkään ja se pelottaa minua. Pelko ei kuitenkaan saa jähmettää vaan sen pitää innostaa työhön hyvän puolesta.
Pelottavimpia tuntemiani asioita on kiihkomielinen uskonnollisuus. Uskonnoille yhteinen piirre on alistuminen jollekin auktoriteetille, jonka oikeellisuutta ja oikeutusta ei kyseenalaisteta. Uskontomaisia piirteitä on myös erilaisissa joukkohysteriatilanteissa.
Uskonnot pitävät itseään totuuden lähteinä. Uskovaiset ajattelevat moraalilla olevan uskonnollinen pohja. Erilaisten uskonnollisten kirjoitusten sanotaan olevan peräisin jumalasta ja siten erehtymättömiä.
Minulle uskonnot edustavat pimeyttä, vaikka joillakin on lempeät kasvot.
Minulle valoa edustaa käsitys ihmisestä sosiaalisena, empatiaan kykenevänä ja hyväntahtoisena toimijana. Valoa edustaa niin ikään aito pyrkimys ymmärtää maailmaa, luontoa ja toisiamme. Ymmärrys karttuu tutkimalla, havannoimalla ja ajattelemalla. Totuudet ovat kulloinkin parhaita työhypoteeseja asiasta ja korvautuvat paremmilla tiedon karttuessa. Valistuksen aate on ollut perusta nykyiselle tieteelle.
Miten fundamentaali uskonnollisuus ja avoin parempaa huomista tiedon ja inhimillisyyden varaan rakentava maailmankuva sopivat yhteen? Eivät mitenkään ja se pelottaa minua. Pelko ei kuitenkaan saa jähmettää vaan sen pitää innostaa työhön hyvän puolesta.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
DEC, Siemens ja Nokia
DEC eli Digital Equipment Corporation oli aikanaan mahtava firma. Heillä oli vahva asema minitietokoneissa. Pääjohtaja ei ollut kiinnostunut nousevasta PC-bisneksestä 1980-luvulla. Yritys hävisi pian maailman kartalta.
Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.
Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.
Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.
Mikä tarinoita yhdistää?
Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.
Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.
Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.
Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.
Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.
Mikä tarinoita yhdistää?
Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.
Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.
 |
| Olin vuonna 1992 mukana isännöimässä Siemensin uuden pääjohtajan Suomen vierailua |
maanantai 2. syyskuuta 2013
Budjetoikaa koulutus ja kehittäminen
Vaikeina aikoina säästetään kaikessa. Yritysten on pakko sopeuttaa kulurakenteensa vallitsevaan todellisuuteen. Tällöin helposti unohtuu, että tulevaa menestystä voi lopulta rakentaa vain henkilöstön osaamisen ja järkevän toiminnan varaan.
Tutkimus ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa reilut 2 % bruttokansantuotteesta.
Yritykset ovat tottuneita budjetoimaan T&K-toimintaan tilanteensa ja toimialansa mukaisesti prosenteista kymmeniin prosentteihin liikevaihdosta.
Uudet tuotteet eivät auta, mikäli toiminnan laatu on huonoa ja osaaminen riittämätöntä.
Toiminnan ja osaamisen kehittämiseen tulee varata vuosittain vähintään saman verran rahaa kuin tuotekehitykseen. Monesti enemmän.
Koulutus ja kehittäminen ovat aina investointeja tulevaisuuteen.
Suuret yritykset ovat lakkauttaneet sisäisiä kehittämisyksiköitään. Työtä tehdään oman toimen ohella. Kehittämisen vaikuttavuus lähenee tällöin nollaa. Vaihtoehtokustannusten tarkastelussa asiat ovat vielä huonommin: tehoton kehittämistyö on pois varsinaisesta työstä, joka tällöin kärsii. Kehittämistyöhön pitää pystyä keskittymään. Sirpaleisissa työnkuvissa aika kuluu henkiseen asetteluaikaan. Kehittäminen on omaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Mahtaako kaikilla oto-kehittäjillä tätä taitoa ja kokemusta olla?
Strategiat ilman kehittämistä jäävät toiveajatteluksi. Toiminnan kehittäminen ilman osaamisen kehittämistä on tehotonta. Henkilöstön kouluttaminen tulee siis kytkeä strategiaan ja toiminnan kehittämiseen.
Kokemus on osoittanut 20 – 30 – 50 –säännön usein pätevän. Puolet henkilöstön työajasta menee turhaan tekemiseen, 20 % organsiaation ydintehtäviin ja loput näitä tukevaan toimintaan. Viimevuosien kehitys, mm. sähköpostitulva ja tehottomat työtavat ovat tilannetta entisestään heikentäneet.
Toisaalta asiassa piilee valtava parantamispotentiaali. Tartutaan siihen.
Julkaistu myös Talouselämän Tebatti-kirjoituksena 23.8.2013
Tutkimus ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa reilut 2 % bruttokansantuotteesta.
Yritykset ovat tottuneita budjetoimaan T&K-toimintaan tilanteensa ja toimialansa mukaisesti prosenteista kymmeniin prosentteihin liikevaihdosta.
Uudet tuotteet eivät auta, mikäli toiminnan laatu on huonoa ja osaaminen riittämätöntä.
Toiminnan ja osaamisen kehittämiseen tulee varata vuosittain vähintään saman verran rahaa kuin tuotekehitykseen. Monesti enemmän.
Koulutus ja kehittäminen ovat aina investointeja tulevaisuuteen.
Suuret yritykset ovat lakkauttaneet sisäisiä kehittämisyksiköitään. Työtä tehdään oman toimen ohella. Kehittämisen vaikuttavuus lähenee tällöin nollaa. Vaihtoehtokustannusten tarkastelussa asiat ovat vielä huonommin: tehoton kehittämistyö on pois varsinaisesta työstä, joka tällöin kärsii. Kehittämistyöhön pitää pystyä keskittymään. Sirpaleisissa työnkuvissa aika kuluu henkiseen asetteluaikaan. Kehittäminen on omaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Mahtaako kaikilla oto-kehittäjillä tätä taitoa ja kokemusta olla?
Strategiat ilman kehittämistä jäävät toiveajatteluksi. Toiminnan kehittäminen ilman osaamisen kehittämistä on tehotonta. Henkilöstön kouluttaminen tulee siis kytkeä strategiaan ja toiminnan kehittämiseen.
Kokemus on osoittanut 20 – 30 – 50 –säännön usein pätevän. Puolet henkilöstön työajasta menee turhaan tekemiseen, 20 % organsiaation ydintehtäviin ja loput näitä tukevaan toimintaan. Viimevuosien kehitys, mm. sähköpostitulva ja tehottomat työtavat ovat tilannetta entisestään heikentäneet.
Toisaalta asiassa piilee valtava parantamispotentiaali. Tartutaan siihen.
Julkaistu myös Talouselämän Tebatti-kirjoituksena 23.8.2013
torstai 15. elokuuta 2013
Keski-Suomen menestys
Keski-Suomen menestystä pohditaan Jyväskylässä 17.9 saman nimisessä maksuttomassa seminaarissa.
Järjestäjinä ovat Keski-Suomen Kauppakamari, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Strategiklubi.
Alustan itsekin ja johdattelen keskustelua.
Mukaan vaan!
Tarkemmat tiedot täältä
Järjestäjinä ovat Keski-Suomen Kauppakamari, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Strategiklubi.
Alustan itsekin ja johdattelen keskustelua.
Mukaan vaan!
Tarkemmat tiedot täältä
Tuottavat 50 - 60 vuotiaat
Viime vuosien tutkimukset ovat kumonneet käsityksen työn tuottavuuden käänteisestä
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
maanantai 12. elokuuta 2013
Rytminvaihdos nyrkit savessa
Ei käy kateeksi poliitikkoja. SDP:n gallupkannatus on laskenut ennätyksellisen alas.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Uutta vauhtia Suomeen
Pääministeri Katainen hakee tiedekekus Heurekan seminaarissa 26. elokuuta uutta potkua talouspolitiikkaan.
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
Katso Helsingin Sanomat
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
 |
| Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2013 |
Katso Helsingin Sanomat
tiistai 6. elokuuta 2013
Yrittäjyyttä suuryrityksiin
Uusi liiketoiminta tukehtuu alkuunsa, mikäli sitä yritetään johtaa yrityksen vakiintuneiden liiketoimintojen malleilla. Yrityksen johdon kannattaa tiedostaa yrittäjyyden voima yrityksen uudistamistyössä.
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Koulutuspäivän arvo
Paikalleen jämähtäminen on pahasta itsellemme ja työyhteisöllemme.
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
maanantai 5. elokuuta 2013
Inarijärvi
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
 |
| Inarin loimutaimenta |
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
Mille olet lojaali?
Lojaalisuus on uskollisuutta asialle tai ihmiselle.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)