Luottamus

Olin tänään kertomassa Jyväskylän yliopiston opiskelijoille kokemuksiani verkostoista.

Puhuimme myös luottamuksesta.

Vielä 1980 luvuilla luottamusta rakennettiin saunan lauteilla, pitkillä ja kosteilla ravintolailloilla ja Lapin hangilla. Omakin maksani sai siitä silloin osansa.

Onko luottamuksella vielä tänään merkitystä ja miten sitä voi rakentaa?

Merkitystä on vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Rakentamiskeinot ovat osin vanhoja ja osin uusia.

Vanha ystävyys sisältää aina luottamusta, joka säilyy vuosien ja vuosikymmenten yli. Tämä on varma keino, mutta kovin hidas.

Uusia tuttavuukisa saa toimimalla ihmisten kanssa. Työpaikan lisäksi urheilu, opiskelu ja järjestötoiminta ovat hyviä keinoja. Tuttavuudet voivat ennen pitkää muuttua luottamuksellisiksi ystävyyksiksi. Asioiden yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat tärkeitä asioita.

Luottamuksellisen suhteen rakentamisessa pääsee hyvään alkuun osoittamalla aitoa kiinnostusta toista kohtaan. Sitä voi osoittaa elekielen lisäksi kyselemällä ja kuuntelemalla. Itsekeskeisyys, liika äänessä oleminen estää luottamuksen rakentumisen. Ei kannata olla tyrkky.

Luottamuksen rakentuminen ei katso ikää, sukupuolta tai asemaa. Henkilökohtainen läsnäolo on molemminpuolisen luottamuksen rakentamisessa välttämätöntä. Virtuaalimaailmaan luottava voi pettyä.

Luottamus säilyy ja vahvistuu kun on luottamuksen arvoinen. Kannattaa pitää aina lupauksensa.

Ei kannata luvata sellaista, mitä ei voi pitää.

Tulevaisuuden hutkijat

Luin aikanaan Mika Mannermaan Heikoista signaalesta vahva tulevaisuus –kirjan ja pidin siitä.

Viime aikoina tulevaisuuden tutkijat ovat olleet paljon äänessä. On varmaan jännää kuulla heiltä ennusteita tulevasta. Viimeksi tänään aamuteeveessä haastateltiin Elina ja Ari Hiltusta uuden kirjansa johdosta. Vuoden vaihteessa Iltasanomat julkaisi Auli Keskisen ajatuksia Suomesta vuonna 2064. Helsingin Sanomat käsitteli laajassa jutussa tulevaisuusasioita viime sunnuntaina lainaten mm. Olli Hietasta. Bongasin Turun yliopiston tulevaisuustutkimuskeskuksen kotisivuilta viidenkymmenen henkilön nimet. Ei siis mikään ihan pieni porukka.

Vertaan tulevaisuuden tutkijoiden ennusteita sään ennustamiseen.

Tämän hetkisen sään voi todeta katsomalla ulos ikkunasta. Tulevaisuuden tutkijan kertomus siitä, mitä vempaimia meillä jo on ei siis ole erityisen kiinnostavaa.

Lähipäivien sää osataan ennustaa nykyisin varsin tarkkaan vaikka joskus menee pieleen.

On melko suoraviivaista ennustaa teknologian kehittymistä niiltä osin, kun sitä jo käytämme.

Kaupallisen menestyksen ennustaminen sitten on jo toinen asia.

Pitkän aikavälin (edes viikkojen) säätä on melko mahdoton ennustaa ainakaan Suomen tapaisessa maassa, jonka ilmasto on luonteeltaan kaoottinen. Muutaman kymmenen vuoden päähän ulottuvat teknologiaennusteet ovat puhdasta arvailua. Asiat voivat kehittyä ennustusten mukaisesti tai sitten eivät. Kukaan ei oikeasti tiedä. Toki omalla tekemisellämme tulevaisuutta koko ajan rakennamme.

Jos riittävän moni tekee ennusteen ensi kuun viimeisen päivän säästä, niin joku osuu väistämättä oikeaan.  Samaa pätee teknologian tai yhteiskuntien pitkän aikavälin ennustamiseen.

Jälkikäteen tiedämme oikein arvanneet.

On lisäksi olemassa Nassim Talebin kuvaamia Mustia joutsenia. Ne ovat asioita, joita kukaan ei osaa ennustaa mutta joiden merktiys tulevalle kehitykselle on dramaattinen. Talebin esimerkkejä ovat syyskuun yhdennentoista päivän World Trade Centerin terrori-isku sekä vuonna 2008 alkanut laaja finanssikriisi (jonka hän itse tosin osasi ennustaa).

Viime viikonlopun Hesarin Kuukausiliitteessä oli vuotta 1989 käsitellyt juttu. Berliinin muuri murtui juuri 1989. Kirjoituksessa käsiteltiin Suomen Saksojen suurlähettiläiden raportteja tilanteesta ja käsityksiä tulevasta. Kaikki arvailut menivät täysin metsään. Saksa oli yhdistynyt

jo vuotta myöhemmin.  Olavi Niitamon vuoden 1971 ennuste ihmistä alempien eläinten työssä käymisestä ihmisten sijaan herättää hilpeyttä. Samoin tekevät monet legendaarisen Isaac Asimovin ennusteista. Lentävät autot tekevät edelleen tuloaan.

Yksi vinkki nykyisille tulevaisuuden tutkijoille. Fysiikan, kemian, biologian ja teknologian perustiedot kannattaa hallita ennen lausuntojen antamista. Muuten uskottavuus kaikkeen muuhunkin tippuu nollaan.

Parempi työ parempi mieli

Työ tai sen puute vaikuttaa oleellisesti elämäämme. Niillä joilla on töitä on sitä usein liikaa.

Aikataulupaineet, yhteinen sählääminen, väärien asioiden tekeminen ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys syövät omaa hyvinvointia.

Olen pitkään, vuosia tai oikeastaan jo vuosikymmeniä pohtinut teemoja, joista meille kaikille työelämässä
on konkreetttista hyötyä. Käytännön kokemusten (ei siis kirjojen) kautta Suomessa ja maailmalla, suurissa ja pienissä organisaatioissa, olen päätynyt kolmeen. Ne ovat ajankayttö, työtavat ja yrittäjäasenne.

Kiireestä pääsemme, kun osaamme aikamme käyttää oikeisiin asioihin. Työ on mukavaa, kun hallitsemme yksin ja yhdessä tekemisen työtavat. Pärjäämme, kun uskallamme hyödyntää vastaan tulevat mahdollisuudet. Sitä on yrittäjäasenne.

Teemat kytkeytyvät toisiinsa. Järkevä ajankäyttö antaa enemmän aikaa, aikaa myös ajatella tekemisiään. Kun itsellä helpottaa, on helpompi pohtia tekemisiä myös yhdessä. Hyvillä yhteisillä työtavoilla luodaan työyhteisöön positiivista ilmapiiriä. Stressi pienenee ja yhteinen työhyvinvointi kasvaa. Tämä siis tapahtuu konkreettisen  tekemisen kautta ei ”voimaannuttamisilla”.

Rohkea yrittäjäasenne yhdistää vastuullisuuden ja halun luoda uutta. Haluksi se voi myös jäädä, mikäli oma työ ja työyhteisö eivät uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä tue. Siksi siis tarvitsemme viisasta ajanhallintaa ja hyviä, tuottavia työtapoja.

Näin ympyrä sulkeutuu tai oikeastaan kyse ei ole ympyrästä vaan positiivisen kehityksen kehästä, spiraalista: viisas ajanhallina > tuottavat työtavat > rohkea yrittäjäasenne > entistä parempi ajanhallinta > entistä paremmat työtavat > uutta intoa jne. 

Ajanhallinta työtavat yrittäjäasenne

Osaaminen

Viimeksi pohdin osaamisen ja kilpailuedun suhdetta. Perusajatuksena oli että yritys voi pärjätä,

kun ihmiset tekevät oikeita asioita oikein. Nyt pohdin osaamista toisesta näkökulmasta.

Osaamisen voi jakaa kahteen ryhmään tekemisen ja toimintapuitteiden näkökulmista.

Tekemiseen liittyvä osaaminen sisältää organisaation omia asioita sekä sekä yleisia työelämä-

ja liiketoimintataitoja. Tietoa on tarjolla erittäin runsaasti eri muodoissa. Oleellisen tiedon tunnistaminen ei ole helppoa. Mukaan mahtuu runsaasti kaikenlaista tiedon näköistä roskaa, muotijuttuja, muotitermejä, julkkisguruja, guruja ylipäätään ja uskomusoppeja.

Erityisen vaarallista hömppä on, jos oma osaamisperusta ei ole kunnossa. Olemassa oleva osaaminen suojaa.

Ennen kuin menet koulutukseen pohdi siis sitä, onko sinulla asiasta jo riittävät perustiedot, jotka suojelevat sinua hurahtamisilta ja vääriltä poluilta. Mikäli perustiedot ovat puuttelliset mene koulutukseen, jossa saat niitä.

Perustiedot pystyy kuvaamaan arkikielisillä sanoilla. Liiketoimintaosaamiseen liittyen näitä ovat vaikka myynti, tuotanto, tuotekehitys, johtaminen ja laskentatoimi. Yritystoiminta on pohjim-miltaan yksinkertaista. Pitää olla tuote tai palvelu, josta asiakas on valmis maksamaan riittävästi. Tulee pyrkiä olemaan kilpailijoita parempi ja verkostoyhteistyöstä kannattaa hakea hyötyjä.

Toimintapuitteita määrittelevät lait, direktiivit ja standardit. Lisäksi sormensa on pelissä politiikalla ylipäätään, teknologialla, sosiaalisilla, ekologisilla ja eettisillä tekijöillä.

Mistä peruskivistä kannattaa muodostaa oman osaamisen kehittämisen polku?

Pidä huolta, että ammattisi vaatima työelämä- ja liiketoimintaosaamisen perusta on kunnossa.

Pidä huolta, että tunnet työsi toimintapuitteisiin liittyvät ajantasaiset säädökset. Varaudu myös tulevaan.

Kun edelliset ovat kunnossa ja jatkuva osaamisen kehittäminen on turvattu, lähde hakemaan uusia virikkeita uusilta suunnilta. Tällöin pystyt saamasi opit arvioimaan ja suhteuttamaan oikein.

Lakisääteisten asioiden osalta kouluttautuminen on usein parhaiten hoidossa. Tämä on loogista. Enemmän huolta kannan oman tekemisen osaamisesta. Tiukat taloudelliset ajat saattavat johtaa tilanteeseen, jossa koulutuksesta tingitään vaikka pitäisi tehdä juuri toisin päin. Jos vielä vähäkin koulutus käytetään hömppään hyödyllisen kouluttautumisen sijaan, ovat asiat huonosti.

Osaaminen: jäsennystä

Suomi 2064 nettikeskustelu

Olen äärimmäisen vähän seurannut nettikeskusteluja. Nyt kävin läpi Iltasanomien sivuilla käydyn keskustelun aiheesta Suomi 2064. Viestejä oli satoja. Rinnakkain keskusteltiin useasta alkuperäisessä jutussa mainitusta asiasta. Keskustelu ei kääntynyt tällä kertaa kreatonistien jankutukseksi, hyvä niin.

Rupesin pohtimaan asiaa (jälleen) kahdesta näkökulmasta. Olivatko keskustelijoiden perustiedot asioista kohdallaan, sinne päin vai ihan pielessä? Minkälainen oli keskustelijoiden asenne tulevaa kohtaan? Leimasiko sitä kyynisyys, passiivisuus ja toiminnan tahdottomana kohteena oleminen. Oliko asenne toiveikas, aktiivinen, tulevaisuutta subjektina rakentava.

Tietämättömillä kyynikoilla asiat ja asenne ovat pielessä. Suomalaisista aivan liian moni kuuluu tähän ryhmään.

Tietämättömät haaveilijat katsovat positiivisesti tulevaan. Joskus haaveilla on myös taipumus toteutua.

Asialliset kyynikot myrkyttävät ilmapiirin käyttäen hyväksi tietämystään. Joku on sanonut kyynikon olevan sellainen, joka näkee kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Kyynikolle puolikas pullo on aina puoliksi tyhjä.

Menestyksemme edellyttää asiat hallitsevia rakentajia. Näillä ihmisillä on yrittäjäasennetta ja samalla jalat maassa. Asioista otetaan selvää. Omaa osaamista kehitetään. Asioihin suhtaudutaan rakentavan kriittisesti.

Mihin ryhmään itse kuulut?

Kuntauudistus ho(h) hoi

Alotin blogini viime vuoden maaliskuussa kirjoittamalla kuntauudistuksesta otsikolla ”Järkeä kuntauudistukseen” Teemaa käsittelin vuoden varrella myös kirjoituksissani 22.4, 23.4, 29.4 ja

9.6. Sitten kyllästyin.

Ei ole muuten järkeä asiassa tähän päivään mennessä näkynyt.

Mahtaako kukaan tietää, paljonko rahaa ja energiaa on kulunut tähän mennessä turhiin kuntajakoselvityksiin? Onko kellään aavistusta, mitkä ovat kaiken touhuamisen epäsuorat kustannukset ajan, luovuuden ja energian tuhoajina? Suorat kustannusvaikutukset lienevät tuhansia henkilötyövuosia ja epäsuorat kymmeniä tuhansia. Sama euroina tarkoittaa jopa satoja miljoonia.

Viimeksi tänään Kyösti Jurvelin kirjoitti Kauppalehdessä otsikolla Kuntien pakkoliitoslaki syntyy kuolleena: ”Lain tarkoitusperä ei ole valjennut valtiovarainministeriön kuntaoastoa kauemmaksi”.

Selvää jo nyt on, että hallituspuolueet maksavat osaamattomuudesta kovan poliittisen hinnan.

Ammattitaidottomuus on sitä luokkaa, että veronmaksajien tulisi ruveta vaatimaan korvauksia yhteisten varojen tuottamuksellisesta väärinkäytöstä.

Jotkut poliitikot, jopa hallituspuolueista, ovat todenneet asioiden menneen pieleen alusta alkaen. Lähdettiin puhumaan rakenteista, kun olisi pitänut ruveta puhumaan palveluista.

Maaliskuun alun kirjoitustani voin edelleen toistaa:

”Minkälaisia palveluita odotamme yhteiskunnan meille järjestävän. Mitä palveluita pitää ylipäätään järjestää tai tuottaa julkisesti. Miten rajataan julkiset palvelut yksityisistä, vai rajataanko niitä? Mitkä julkiset palvelut tulee tuottaa ihmisten lähellä? Mitkä julkiset palvelut sisältävät mittakaavaetuja, jolloin ne kannattaa tuottaa suuremmissa yksiköissä?

Kun löydämme vastaukset näihin kysymyksiin, on järkevää aloittaa keskustelu rakenteista.

Onnistuneessa muutosprosessissa pätee yksinkertainen sääntö: rakenne seuraa toimintaa.

Asiat menevät solmuun, mikäli toimitaan toisessa järjestyksessä.”

Niin se vaan on. Toivottavasti uusi hallitus vaalien jälkeen tämän oivaltaa.

Ei mitään järkeä

Kilpailuetua osaamisella

Yritys voi pärjätä, kun ihmiset tekevät oikeita asioita oikein.

Oikeat asiat voi jakaa kahteen ryhmään. Toiminnan sisältö muodostaa näistä ensimmäisen ryhmän: Mitä tuotteita ja palveluita tuotetaan, mihin tarpeeseen, kenelle ja miten erottaudutaan kilpailijoista? Tätä kutsutaan strategiaksi. Toisen ryhmän muodostavat yrityksen toimintatapoihin liittyvät ratkaisut ja työtavat. Puhutaan liiketoimintaprosesseista.

Strategia ja liiketoimintaprosessit siis määrittelevät oikeat asiat. Henkilöstön osaaminen ja työmotivaatio varmistaa sen, että asiat tehdään myös oikein.

Osaamisen kolme osa-aluetta ovat organisaation ”omat” asiat sekä yleiset työelämä- ja liike-toimintataidot. Työmotivaatioon vaikuttaa työtehtävien oikea mitoitus, johtaminen ja työyhteisön toimivuus.

Organisaation omia asioita ovat ammattitaito, prosessit, tietojärjestelmät ja vuosien varrella kertynyt hiljainen tieto.

Yleisiä työelämätaitoja ovat vuorovaikutustaidot, kyky hallita omaa ajankayttöä, kielitaito ja tietotekniikan perustaidot. Liiketoimintataidot ovat yritystoiminnan osien, kokonaisuuksien

ja vuorovaukutusten hallintaa.

Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä sekä itselle että yritykselle. Oma osaaminen antaa turvaa työelämän turbulenssissa ja muutostilanteissa. Yritys voi menestyä ainostaan valitun strategian ja toiminnan edellyttämällä osaamisella.

Osaaminen kehittyy työn tekemisen ja koulutuksen kautta. Yrityksen omat asiat opitaan

parhaiten mestari-kisälli –periaatteella. Kokeneemmat neuvovat kokemattomia. Henkilöstöä osallistavat kehittämisprojektit ovat myös hyvä keino.

Koulutukset voivat olla yrityskohtaisia tai avoimia. Yrityskohtaisissa koulutuksissa voidaan paneutua omaan toimintaan syvällisesti. Avoimissa koulutuksissa opitaan tuntemaan uusia ihmisiä ja saadaan virikkeitä myös muilta. Molempia tarvitaan.

Osaamisen kehittämisohjelmat perustuvat strategiaan. Kannattaa yhdessä määritellä henkilöstö-ryhmille ja yksittäisille työntekijöille osaamistavoitteet. Turhaa byrokratiaa tulee välttää. Asiat muuttuvat jatkuvasti ja siksi järjestyksen lisäksi on luovuudelle, joustavuudelle ja herkkyydelle annettava sijaa.

Ainakin kolme asiaa jokaisen on tänä päivänä työelämässä hallittava.

Työaika on käytettävä johonkin hyödylliseen ja asiat on kyettävä tekemään järkevästi. Tarvitaan siis ajanhallinnan ja työtapojen osaamista.

Kaikkein eniten tarvitsemme rohkeaa yrittäjäasennetta. Sen avulla kykenemme hyödyntämään mahdollisuudet ja luomaan uutta. Yrittäjäasenteeseen kuuluu myös vastuullisuus ja sen oivaltaminen, että kaikilla teoillamme, työllämme ja elämällämme on merkitystä.

Kehitä osaamistasi: tutustu Ajantietoon 

Suomi 2064

Edellisessä kirjoituksessani pohdin Suomea 2024. Kymmenen vuotta tarkoittaa kahta ja puolta vaalikautta. Siinä ajassa ehditään toteuttaa merkittäviä muutoksia, mikäli osaamista ja haluja on. Toisaalta kymmenen vuotta on melko lyhyt aika. Teknologiat, joita silloin käytämme ovat pääosin jo nyt tunnettuja tai ainakin iduillaan.

Muutama päivä kirjoitukseni jälkeen tulevaisuudentutkija dosentti, filosofian tohtori Auli Keskinen oli Iltasanomien toimesta pohtinut Suomea vuonna 2064. Olisi voinut perehtyä asiaan hieman paremmin, sen verran kevyitä olivat hänen pohdintansa.

Otetaan esimerkki: ”On ennustettu, että ihmisten määrä kasvaa kymmeneen miljardiin. Sitä maapallo ei tule kestämään, vaan se hankkiutuu eroon ihmisistä tavalla tai toisella.” Nyt meitä on reilut seitsemän miljardia. Eiköhän maapallo vielä kolme lisääkin kestä. Nykyisellään puolet ruuasta menee hukkaan globaalisti eli sapuskatkin olisivat jo olemassa. Samaan aineelliseen elintasoon kuin rikkaissa maissa ei kuitenkaan päästä.

Iltasanomien jutussa palauteltiin mieliin tieteiskirjailija Isaac Asimov, joka vuonna 1964 teki ennustuksia viidenkymmenen vuoden päähän eli juuri nyt alkaneeseen vuoteen. Hänen listallaan oli yksitoista kohtaa. Nopean arvion mukaan kolme niistä on osin toteutunut ja osin ei. Neljä ei ole toteutunut ja neljä on toteutunut. Puntit menevät siis tasan. Oliko hän tulevaan näkevä mies? Osin ehkä oli, osin ei.

Ennustamiseen liittyy aina yksi periaatteellinen ja merkittävä ongelma: julkaistut ennustukset alkavat muokata maailmaa. Tämä pätee erityisesti visionääristen tieteiskirjailijoiden ja tiedemiesten osalta.

Saastumaton ennuste on sellainen, joka pistetään heti suljettuun kirjekuoreen kunnes eletään ennusteen mukaiseen ajanhetkeen. Sitten kuori avataan ja katsotaan osuiko oikeaan vai ei.

Tässäkin on kuitenkin yksi suuri ongelma. Jos tuhat ihmistä tekee ennusteen samaan aikaan toisistaan riippumatta, osuu joku niistä varmasti paremmin oikeaan kuin useimmat muut. On jopa hyvin epätodennäköistä, että mikään ei osu oikeaan suuntaan. Onko oikein ennustanut tällöin parempi ennustaja kuin muut? Ei välttämättä ole. Hänellä käy vain parempi onni.

Seuraavassa omat ennustukseni:

Ennustan, että ihminen viisastuu edelleen. Ennustan, että se viisaus johtaa entistä parempaan elämään kaikkialla maailmassa. Ennustan, että sodat vähenevät ja loppuvat aikanaan. Ennustan, että tulevaisuudessa elämme keskimäärin yli satavuotiaiksi, vaikka jotkut syönevät itsensä kuoliaiksi jo paljon nuorempana. Ennustan, että hyvä ajat ovat vasta edessä. Ennustan, että ihmiset vapautuvat uskontojen kahleista löytäen ihmisyyden itsessään.

Ennustan, että maapallo tuhoutuu. Sen me itseasiassa tiedämme, joten ennustukseni on aivan turha. Aikaa meillä on vielä miljardi vuotta siis tuhat miljoonaa vuotta. Vähitellen aurinko vääjäämättä laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja kärventää maapallomme. 

Kuva lainattu Wikipediasta: siinä nykyistä Aurinkoa verrataan punaiseen jättiläiseen

Suomi 2024

Suomessa tapahtui historiallinen käänne 1990 luvun alussa. Elinkeinoelämän vanhat rakenteet murenivat, Neuvostoliitto kaatui, tuli suuri lama, maailma avautui, mentiin Euroopan Unioniin ja myöhemmin euroon.

Sen jälkeen on mennyt välillä hyvin ja välillä huonommin. Nyt on mennyt huonommin jo monta vuotta. Mikä mättää? Olemme jämähtäneet. Tarvitsemme innostavan näkymän tulevaisuuden Suomesta.

Mitä Suomi voi olla vuonna 2024?

Elämme pienessä, voimakkaasti kytkeytyneessä maailmassa. Kokonaisuus on kaoottinen ja sotkuinen. Vuonna 2024 ajattelen meidän kuitenkin edelleen kuuluvan Euroopan Unioniin, uudistuneeseen sellaiseen. Reunaehtoja ovat lisäksi maantieteellinen sijaintimme, ilmastomme, väestön ikääntyminen, maailman poliittinen ja kauppapoliittinen tilanne, kestävän kehityksen vaatimus sekä rauhan säilyttäminen (siinä EU on hyvä instrumentti).

Hyvää Suomea rakennamme toteuttamalla omissä käsissämme olevia uudistuksia.

Aikatarve on kymmenen vuotta, kun heti aloitetaan.

1. Toteutetaan yrittäjäasenteen lempeä vallankumous
2. Pidetään huolta toisistamme
3. Taataan kaikille elämisen inhimilliset perusedellytykset
4. Tehdään työn tekemisestä aina kannustavaa
5. Rakennetaan yksi, oleelliseen keskittyvä, palveleva julkinen sektori
6. Hävitetään väärä byrokratia
7. Ruvetaan maailman osaavimmaksi ja rennoimmaksi kansakunnaksi

Kaikilla on lupa pistää lista paremmaksi.

Pori, 30.12.2013

Väärää byrokratiaa

Professori Markku Kuisma summeeraa nykymenoa mainiossa kirjassaan Yksinkertaisuuden ylistys.

”Monimutkaisuus ei parane monimutkaistamalla lisää. Ylistetty olkoon yksinkertaisuus!

Jos ei kaikkialla, niin ainakin hallinnossa, verotuksessa, johtamisessa ja monenmoisessa ohjaamisessa ja kannustamisessa.” (s. 10)

”On kuin Maolta olisi omaksuttu organisaatioihin ”jatkuva vallankumous”, Stalinilta vallankeskitys ja molempia kumousoppeja olisi ajettu sisään yhdistelemällä  niitä turbokapitalistisiin liikkeenjohto- ja kannustemalleihin.” (s.22)

”Keskityksen ja säädösviidakon sijaan tarvitaan yksinkertaisia rakenteita, joihin sisältyy kaikille viesti. Rahamaailmassa se on, että kukaan ei pelasta väärinpelaajaa. Riskejä otetaan omalla vastuulla. Julkisen tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmallihäkkyrässä rakenteiden viesti on ilmiselvä: älä hae meiltä, rahat on tarkoitettu turhan byrokratian pyörittämiseen. (s.47)

Näin se on. Suomi on ylibyrokratisoitunut ja jämähtynyt. Syömme lisäksi lasten pöydästä vaikka tiedämme sen olevan väärin.

Hyvä byrokratia tarkoittaa selkeitä toimintatapoja ja rakenteita Tacituksen hengessä ”mitä parempi valtio sitä vähemmän lakeja”. Hyvä byrokratia on ihmisiä palvelevaa, joustavasti maalaisjärkeä käyttävää.

Väärä byrokratia tarkoittaa säädösviidakoita, pelkuruutta, EU:n selän taakse piiloutumista, oman reviirin suojelua, rakenteellista korruptiota ja asioiden päättymätönta pyörittelyä.

Tavaksi on tullut arvostella EU:ta. Kritiikin kohde on kuitenkin ainakin osittain väärä. Omat viranomaisemme keksivät tolkuttomasti ihan omia säädöksiään ja tulkintojaan. Paapovat ja vääriin asioihin puuttuvat poliitikot pahentavat tilannetta entisestään. On helpompi esittää keskioluen alkoholiprosentin laskemista kuin toteuttaa onnistunut kunta- ja sote-uudistus.

Tarvitsemme oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta, määrätietoisia ja oikein mitoitettuja uudistuksia, säädösten purkamista, ei lisäämistä.

Mistä löytyy poliittinen voima, joka saa todellisia uudistuksia aikaan. Nykypoliitikoista ei monia valonpilkkuja löydä. Tarvitaan kokemusta, laajaa näkemystä, suurten muutosten läpiviennin osaamista ja määrätietoisuutta. Konkarit esiin!

Mahdottomat asiat kaatuvat joka tapauksessa ennen pitkää. Hauraat järjesjestelmät murtuvat.

Pitääkö mennä romahduksen kautta vai kykenemmekö vielä muuttamaan suuntaa?

Rohkea yrittäjäasenne

Yksi on Suomessa ylitse muiden. Tarvitsemme rajusti lisää yrittäjäasennetta kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Asia on viiden miljoonan suomalaisen yhteinen, ei pelkästään kolmensadantuhannen yrittäjän.

Tarvitsemme satoja tuhansia uusia avoimen sektroin yritystyöpaikkoja. Tarvitsemme nykyistä

pienempää, oleelliseen keskittyvää julkista sektoria.

Yrittäjäasenne tarkoittaa mahdollisuuksien aktiivista hyödyntämistä ja vastuullista toimintaa.
Molempia yhtä aikaa.

Passiivisuus ja vastuuttomuus ovat nihilismiä, vätystelyä ja saamattomuutta. Aktiivinen mahdollisuuksien hyödyntäminen ilman vastuullisuutta on ahneutta. Rosvokapitalisteja ja oligarkkeja emme kaipaa. Vastuullisuus ilman mahdollisuuksien hyödyntämistä on byrokratiaa, väärää sellaista.

Tarvitsemme kokeilevaa, avointa kulttuuria, jossa virheet tarkoittavat mahdollisuutta oppia uutta.

Aloitetaan jokainen itsestämme. Pistetään yrittäjäasennetta peliin omassa elämässämme.

Ensiksi määritellään vastoinkäymiset elämän rikkauksiksi.

Ruvetaan tekemään hyvää ilman, että sitä aluksi muilta saamme. Pidetään huolta kanssaihmisistämme ilman, että sitä ensin muilta odotamme. Synnytetään hyvän kierteitä.

Tehdään asioita joita emme ole vielä koskaan tehneet. Tutustutaan ihmisiin, joita emme ole vielä koskaan tunteneet. Tutustutaan nuoriin. Tutustutaan vanhoihin. Ihan erilaisiin ihmisiin. Hankitaan uusi harrastus. Luovutaan vanhasta harrastuksesta. Haetaan näin virikkeitä, uusia näkökulmia.

Vaihdetaan työpaikkaa. Virkamiehet  yritykseen töihin. Yritysten ihmiset virkamieheksi. 

Opitaan näin uutta.

Millä muuten elätät itsesi, kun nykyinen työpaikkasi menee etkä uutta tilalle saa?
Varaudu tähän ajoissa, sillä niin tulee todennäköisesti tapahtumaan.

Mitä haluat saada aikaan aivan itse tai kavereiden kanssa. Siinä saatta piillä yrittäjyytesi itu.

Missä olet oikeasti hyvä? Todennäköisesti olet hyvä siinä, mistä aidosti nautit. Mistä siis nautit?

Seestytään

Seestytään, rauhoitutaan, tyynnytään ....

Hyvä bloggaaja on sellainen joka poustaa usein. Urheilutoimittaja, stand-up koomikko sanoi twiittaavansa 30 kertaa päivässä. Suomen Pisa-tulokset heikkenivät erityisesti matematiikan osalta. Asiantuntijan mukaan koululaisilla tuntuu olevan kiinnnostavampaa tekemistä.

Onko työssä kiirettä. Vaivaako aikapula. Pystytkö työsssäsi keskittymään oleellisiin tehtäviin. Vievätkö aikavarkaat aikasi. Vai oletko innostunut työstäsi. Viekö se mukanaan. Onko imua ja flowta. Onko sinulla kiinnostavan työn jaksamisharha.

Suoritatko vapaa-aikaa tehtävälistan avulla. Mitä harrastat itse, vietkö lapsia  harrastuksiin, mitä lapset ylipäätään harrastavat. Laihdutatko ja pidätkö huolta terveellisestä ruokavaliosta. Mistä kaikesta kannat huolta?

Aiheutatko kiireen itse vai oletko ulkoa ohjattu. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja.

Nykyihmisenkin aivot tarvitsevat lepoa, rauhaa, eiminkääntekemistä, riittävästi unta ...

Ole tekemättä mitään yksi ilta, ensi viikonloppuna ja jouluna.

Laita takkaan tuli tai sytytä kynttilöitä ja pistä sähkövalot pois.

Älä tee mitään työtä viikonloppuna. Älä katso telkkaria tai lue päivän lehtiä. Sulje kaikki sähköiset vempaimet ja lue hyvä kirja. Sen sorttinen, mitä et ole vielä koskaan lukenut. Mene metsään hiljaiselle kävelylle. Kuuletko joulukuisia tiaisten ääniä.

Jätä jouluvalmistelut tekemättä. Älä ainakaan siivoa. Osta jouluruuat ja kokkaa ne läheistesi kanssa aaton aattona. Antakaa lahjaksi vain hyvää mieltä.

Kun ajattelee mielessään menettäneensä kaikki, on helpompi iloita elämästään.

Lehmä on kuulemma onnellisimmillaan märehtiessään. Milloin itse olet onnellisimmillasi?

Keskitalven pakkasta

Arvokas konkurssi

Elämän hienoja asioita ovat sen arvaamattomuus ja uuden oppiminen. Pysyy virkeänä.

Sain elää pitkään ennen ensimmäistä omakohtaista konkurssikokemusta.

Yrittäjäksi ryhdyin 2002 globaalien yritysten johtotehtävien jälkeen. Työkokemusta oli silloin kertynyt kahden vuosikymmenen verran.

Jokaiseen elämänvaiheeseemme tulemme aloittelijoina. Konsulttiyrittäjyyden lisäksi halusin saada konkreettista kokemusta muistakin PK-yrityksistä. Eikun niitä sitten perustamaan. Metallin alihankintabisnekseen tulin ystävän houkuttelemana.

Alku vuosina 2006 - 07 oli vauhdikas. Pian olimme tehneet kaksi yritysjärjestelyä. Ostaneet yhden liiketoiminnan ja yhden yrityksen. Työllistimme yli 50 ihmistä ja halusimme työllistää heitä vielä paljon enemmän. Halusimme tulla viidessä vuodessa kymmenkertaiseksi! Se oli kasvuyrittäjyyttä. Velkaa tuli tietysti  otettua kohtuullinen määrä.

Vuoden 2008 lopulla näytti, että kaksinkertaistamme liikevaihtomme seuraavana vuonna: luontaista kasvua ja vielä yksi yritysjärjestely. Emme tuplanneet. Vuonna 2009 liikevaihdosta lähti 80%. 

Sen jälkeinen elämä oli eloonjäämistaistelua.

Miten näin pääsi tapahtumaan? Osakkaat olivat kaikki kokeneita konkareita.

Ennustaminen on vaikeaa – tietyissä tilanteissa se on mahdotonta. Keski-Suomen perukoilla emme osanneet nähdä tulevaa globaalia finanssikriisiä ja sitä, että huonot ajat sen jälkeen jatkuvat edelleen. Ei sitä toisaalta kukaan muukaan osannut nähdä. Paitsi Nassim Taleb sen näki ja ymmärsi, mistä oli kyse (ks. Musta joutsen).

Velalla kasvaminen on vaarallista, koska ennustaminen on vaikeaa. Huonojen aikojen tullessa radikaalit säästötkään eivät auta, jos lisää rahaa ei mistään saa.

Suomalainen tuotanto kamppailee eloonjäämisestään. Tälle pitää yhdessä kyetä tekemään jotain. Pelkillä palveluilla emme elintasoamme lähellekään pysty pitämään.

Omat velat ovat edelleen maksamatta. Ahdistus helpotti sillä hetkellä, kun mielessään konkurssin vääjäämättömyyden tunnusti.  Tämä käy jopa elämänohjeeksi: Ajattele mielessäsi, että olet menettänyt kaiken. Kaikki on tämän jälkeen kotiin päin.

Minulle konkurssi on ollut arvokas kokemus. En sillä ylpeile, mutta katu-uskottavuuteni on

parantunut.

Näin Kauppalehti vuonna 2008

Taleb, kalkkuna ja Musta joutsen

Teurastaja syöttää kalkkunaa tuhat päivää ja joka päivä kalkkuna julistaa yhä suuremmalla tilastollisella varmuudella, että teurastaja "ei koskaan vahingoita sitä", kunnes koittaa kiitospäivä, joka tuo kalkkunalle uskomuksensa Musta joutsen -muutokseen.

Taleb Antihauras

Nassim Nicholas Taleb on aikamme suuria ajattelijoita. Vähintään Nobel tasoa, vaikka ei hän nobelista taitaisi edes piitata.

Itseäni uusien ja usein epämääräisten käsitteiden keksiminen ärsyttää. Talebin käsitteet on kehitetty todelliseen tarpeeseen. Hän avartaa tajuntaamme huumorin pilke silmäkulmassa. Tuntuvatko seuraavat tutuilta: hauraatikko, neuvosto-harvard –harha, iatrogeniikka, linnuille lentämisestä luennoiminen, levytankostrategia, turistifikaatio, neomania, kalkkuna ja käänteinen kalkkuna.

Otetaan yksi esimerkki: ”Hauraatikko on ihminen joka aiheuttaa haurautta, koska ajattelee ymmärtävänsä sen, mitä on tapahtumassa. Yleensä ei myöskään ole huumirintajuinen.”

Hauras on ilmeinen käsite. Taleb kuvaa antihauraan syntyä: ”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”

Taleb provosoi ja ärsyttää. Hyvällä tavalla. Joka tuntee tulleensa loukatuksi pohtikoon syitä siihen. Hän runttaa ”tyhjät puvut” eli omaa etuaan ajavat johtajat:  ”He eivät ole yrittäjiä, vaan vain näyttelijöitä, liukkaita näyttelijöitä (liikkeenjohdon koulut ovat pikemminkin teatterikouluja)”. Hän lyttää myös pankkiirit ”yhteiskunta maksaa pankkiirien tappiot, mutta ei saa heiltä bonuksia” ja yliopistoihmiset ”pelaavat järjestelmällä, mutta kansa maksaa laskun”.

Taleb nostaa itsensä likoon laittamisen ominaisuuksista tärkeimmäksi. ”Sankaruus ja siitä nouseva kunnioitus on yhteiskunnan kompensaation muoto niille, jotka kantavat muiden riskit. Ja yrittäjyys on riskialtista ja sankarillista toimintaa, välttämätöntä kasvulle ja sitäkin enemmän koko kansantalouden säilymiselle .... Ja verrataan yrittäjiä yhtiöiden papuja laskeviin johtajiin, jotka kiipeävät hierarkian tikkaita ilman minkäänlaisia todellisia haittoja. Heidän kohortilleen riskiä on tuskin koskaan.”

Taleb on kirjoittanut aforismikirjankin. Viitteitä asian harrastuksesta saa vaikka seuraavista: ”Vaikeinta on olla suurmies kamaripalvelijalleen”, ”Älä koskaan kysy lääkäriltä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kysy häneltä, mitä hän tekisi sinun asemassasi”, ”Älä koskaan pakota vihollistasi olemaan selkä seinää vasten”, ”Ura-ammattilaiset ovat tiedolle sitä, mitä prostitutioidut ovat rakkaudelle”, ”Ilmeiset päätökset edellyttävät vain yhden syyn”, ”Filosofin tulee olla tunnettu vain yhdestä ajatuksesta (Bergsonin partaveitsi)”, ”Tiedon välittämistä laajempi markkinointi on epävarmuutta”.

Talebin ajattelusta tulee mieleen opiskeluajat. Merkittävä osa teknis-matemaattisista korkeakouluopinnoista liittyi kompleksisten järjestelmien yksinkertaistamiseen eli linearisointiin jonkun toimintapisteen ympäristössä. Epälineaarisuus oli vaikeaa ja suttuista. Kuitenkin maailmamme nyt vain sattuu olemaan kaikin puolin epälineaarinen, suttuinen, arvaamaton ja ennustamaton. Toisaalta ilman sitä ei olisi myöskään meitä, eikä mitään muutakaan elävää, asiaa ihmettelemässä ja elämästä nauttimassa.

Lukekaa Talebin erinomainen kirja!