Suomeen uusi innovaatiojärjestelmä

Suomalainen innovaatiojärjestelmä on nykyisin tehoton, hajanainen ja byrokraattinen.

Voimavarat kohdentuvat muuhun kuin varsinaiseen innovaatiotoimintaan. Järjestelmä on julkisorganisaatiovetoinen.

Suomen menestys perustuu jatkossa yhä enemmän pienten ja keskisuurten yritysten menestykseen. Yrittäjyysyhteiskunta ja innovaatiopolitikka kulkevat käsi kädessä.

Yrittäjyysyhteiskunnassa yritykset ovat subjekteja, aktiivisia toimijoita. Itseorganisoituvat yritykset ja verkostot eivät tarvitse ylhäältä ohjausta.

Uuden innovaatiojärjestelmän peruspilarit ovat:

• yrittäjyys
• yksinkertaisuus
• vastuullisuus.

Yritysten menestyksen rakentaminen on toiminnan keskiössä. Julkiset toimijat keskittyvät toimintapuitteiden rakentamiseen. Niiden tehtävät ja rakenteet muokataan entistä selkeämmiksi päällekkäisyydet poistaen. Vastuullisuus tarkoittaa kestävää arvopohjaa, inhimillisen ja kestävän kehiyksen periaatteiden noudattamista.

Osana yrittäjyysyhteiskunnan vahvistamista tuetaan suurten yritysten ja julkisen sektorin asiantuntijoiden, esimiesten ja johtajien yrittäjyyttä.

Kohti uutta

Tuloksellinen innovaatiojärjestelmä edellyttää radikaaleja muutoksia toiminnoissa ja rakenteissa.

Yritykset toteuttavat innovaatioita. Liiketoiminnan kasvun ja kannattavuuden kautta yhteiskuntaan syntyy uutta työtä ja verotuloja. Yritysten tukena ovat rahoitukseen ja liiketoiminnan kehittämiseen keskittyneet toiset yritykset.

Julkisten kehittämisorganisaatioiden keskeinen tehtävä on alueellisten toimintapuitteiden rakentaminen. Työ voidaan toteuttaa myös tilaaja-tuottaja –malleilla käyttäen kulloinkin parasta osaamista. Julkiset rahoittajat toimivat yhdessä keskittyen yritysten tarvitsemiin ratkaisuihin markkinoita täydentävinä toimijoina. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut keskittyvät opetustyöhön, tutkimukseen ja yrittäjyyskasvatukseen. Tutkimuslaitosten osaaminen ja infra tuodaan yritysten hyödynnettäväksi entistä aktiivisemmin.

Kolmannen sektorin toimijat keskittyvät jäsenistönsä edunvalvontaan sekä edustamansa aatteen

tukemiseen.

Julkisia palveluita viisaasti

Kuntaministeri Virkkunen päivitti näkemyksiään kuntauudistuksesta Keskisuomalaisessa 26.5.2013.

Kiistattoman hyvä tavoite on julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen  myös tulevaisuudessa. Tosin tätäkin tavoitetta pitää edeltää pohdinta siitä, mitkä palvelut ylipäätään kannattaa tuottaa julkisesti.

Hallituksen ajateltu kuntauudistusprosessi näyttää menevän seuraavasti: keksitään vahvojen peruskuntien idea, laaditaan sekava lakiehdotus, laitetaan kunnat tekemään kuntaliitosselvityksiä ja katsotaan sen jälkeen mitä tapahtuu. Kellään ei näytä olevan käsitystä siitä, mitä tämä touhu maksaa tai kuinka paljon hallinnon ja rakenteiden pyörittelyyn kuluu verovaroilla maksettua työaikaa.

Virkkunen painottaa sekä koko hallituksen että itsensä uskoa kuntapohjaiseen malliin. Mielestäni tämä ei ole uskon asia. Uskoa voimme mihin haluamme, mutta vaativien uudistusten on pohjauduttava faktoihin, ymmärrykseen ja osaamiseen.

Kuntien suuruuden ja tuloksellisuuden välillä ei ole tunnetusti positiivista yhteyttä. Kari Halttunen peräsi Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa 29.5.2013 Jyväskylää julkistamaan aiemmilla kuntaliitoksilla saavutetut hyödyt. Tiedämme jo nyt, että hyvältä ei näytä.

Teesini julkisten palveluiden viisaaksi tuottamiseksi ovat: 1 Määritellään palvelut, jotka on järkevää tuottaa julkisesti joko ihmisten lähellä tai suurissa yksiköissä. 2 Rakennetaan palveluprosessit asiakkaiden tarpeiden mukaisiksi samalla vähentäen hallintoa ja byrokratiaa. 3 Sopeutetaan  rakenteita tukemaan järkevää palveluiden tuottamista.

Hallituksen nykyinen kuntauudistusprosessi johtaa mm. seuraaviin päätelmiin Virkkusta lainaten: ”Jotta kuntapohjaisella mallilla voidaan jatkaa, on kuntia vahvistettava”. Luit oikein, siis kuntia on vahvistettava. Tämä kuulostaa kutsulta byrokratian lisäämistalkoisiin. Meidän on vahvistettava ja varmistettava PALVELUITA ei rakenteita.

Mahtaako kunnallista demokratiaa vahvistaa se, että asukas tietää kunnanvaltuuston olevan vastuussa keskeisistä peruspalveluista. Demokratia ei hirveästi auta, mikäli liikkumatilaa ei yhtään ole. Tällöin meillä on ainostaan illuusio demokratiasta.

Suosittelen kunnanvaltuustoja ja muita johtoelimiä ennen kaikkea pohtimaan oman kuntansa elinvoimaisuutta. Elinvoimaisuus syntyy ainoastaan yritystyöpaikkojen ja niista saatavien verotulojen kautta. Hyvät ja toimivat sosiaali- ja terveysalan palvelut ovat meille kaikille tärkeitä. Kunnallisen demokratian toimivuuden indikaattoreita ne eivät kuitenkaan ole.

KESKISUOMALAINEN 7.6.2013

Viisautta kuntauudistukseen

Hallituksen uusinta kuntauudistustyöryhmää johtanut kokoomuksen ryhmäjohtaja Petteri Orpo totesi työn lähtökohtina olevan vahvat peruskunnat sekä sote- ja kuntauudistuksen yhteen sovittaminen.

Orpo teki siis tiettäväksi, että hallitus on pysyvästi hirttäytynyt rakennelähtöiseen ajattelutapaansa, maksoi mitä maksoi. Ehkä valmista tulee vuosien jälkeen näinkin, mutta kalliiksi harjoitus tulee yhteiskunnalle.

Energia suuntautuu vääriin asioihin.

Sote-uudistuksen olisi pitänyt olla osa kuntauudistusta alusta alkaen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset ovat ylivoimaisesti suurin kuntien menoerä. On käsittämätöntä, että kuntauudistukseen on lähdetty tarkastelematta ensin ja perusteellisesti kuntien tuottamia palveluita.

Hallituksen vetämä kuntauudistus on saanut osakseen laajan julkisen huomion ja lähes yksimielisen tuomion. Hyvän maakunnallisen katsauksen asiasta antoi Keskisuomalaisen kuntauudistusjuttu 22.4.2013.

Liikkeelle on siis lähdetty väärin päin eli rakenteista. Yhteiskunnallisen palvelutuotannon pohdinta on jäänyt tekemättä: mitkä palvelut on tuotettava lähellä ihmisiä, mitkä palvelut sisältävät mittakaavaetuja, mitkä palvelut halutaan ylipäätään jatkossa tuottaa julkisesti, mihin rahat riittävät?

Suuren muutoksen toteutuksen edellytyksenä on selkeän kokonaiskuvan luominen asiasta. Sitä ei ole nyt tehty. En ihmettele, että asiaa on jauhettu jo kymmenen vuotta hallituksesta toiseen.

Valtakunnan tasolla tarvitaan järkeä kuntauudistukseen. Sitä ei ole vielä löytynyt.

Hallitus ei näytä tietävän, miten suuria muutoksia toteutetaan.

Täydellinen floppi oli ministeri Guzenina-Richardsonin 11.4. 2013 asettama työryhmä, johon kuuluu laskujeni mukaan 50 jäsentä sihteeristö mukaan lukien. Listalta en tunnistanut ainoatakaan muutosprosessien asiantuntijaa!

 

Onnistunut muutos edellyttää järkevää sisältöä ja itse prosessin hallintaa. Ne kytkeytyvät yhteen. Nyt sekä prosessi ja sisältö ovat kadoksissa.

JULKAISTU KESKISUOMALAISESSA 29.4.2013

Palkkatyöstä yrittäjäksi

Minusta voi tulla hyvä yrittäjä.

Pieni osa meistä on on synnynnäisiä yrittäjiä. Pieni osa meistä ei sovellu yrittäjäksi ollenkaan.

Valtaosasta voi tulla hyviä yrittäjiä. Yrittäjksi ei kuitenkaan koskaan ruveta, koska vastaan ei tule tilannetta, jossa yrittäjyys on todellinen vaihtoehto. Palkatöissä elannon saa vähemmällä vaivalla mutta suuremmalla vitutuksella.

Synnynnäiset yrittäjät ovat luonteeltaan aktiivisia, ulospäin suuntautuneita ja kokeilunhaluisia.

Osaa vaivaa vauhtisokeus. Otetaan liikaa asioita tehtäväksi ja asiat jäävät kesken. Synnynnäiset yrittäjät eivät aina ole menestyneitä yrittäjiä.

Ei-yrittäjät ovat turvallisuushakuisia. He kysyvät, mitä muut voivat tehdä heidän hyväkseen.

He voivat kuitenkin olla hyviä työntekijöitä, kun saavat riittävän tuen ja ohjauksen.

Varmaa reseptiä yrittäjänä menestymiseen ei ole.

Aktiivinen elämänasenne auttaa. Ihmisten kanssa on tultava toimeen. Johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys ja sitkeys ovat tarpeen. Luovuutta tarvitaan. Epävarmuutta on kyettävä sietämään. Oman alan ymmärrystä tarvitaan. Laaja-alainen liiketoimintaosaaminen on hyödyksi.

Polku asiantuntijasta tai johtajasta yrittäjäksi on haasteellinen. On tunnistettava oma hyödyllinen ja haitallinen osaaminen. Monia asioita ei aluksi hallitse ollenkaan. Palkanmaksun itselleen saa unohtaa, ehkä lopullisesti. Oman kalenterinsa herraksi kuitenkin pääsee.

Varangi

Telttailu toukokuisen jäämeren rannalla auttaa unohtamaan työasiat. Tarjolla raikasta ilmaa, sinistä merta, aurinkoa, seitiä ja sinisimpukoita. Hienoa puuhaa vaimon kanssa. Suosittelen.

Neuvontaa vai konsultointia?

Konsultointi tarkoittaa alunperin neuvontaa, neuvon pyytämistä ja / tai antamista. Miksi siis otsikko?

Suomessa on reilut kymmenen tuhatta johdon konsulttia.

Sen lisäksi karkeasti saman verran ihmisiä löytyy julkisten ja puolijulkisten organsiaatioiden erilaisista yrityspalvelu- ja neuvontatehtävistä. Heitä työllistävät mm. seudulliset elinkeino- ja teknologiayhtiöt, uusyrityskeskukset, Kauppakamarit, EU-hankkeet, ELY-keskukset, Tekes, ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

Julkisten organsiaatioiden palvelut ovat suurelta osin asiakkaille maksuttomia. Maksuttomuus ei tarkoita samaa kuin ilmainen. Me yhdessä maksamme nuo palvelut yhteiskunnan verotuloilla.

Millä logiikalla yritysten tulee ylipäätään saada maksuttomia palveluita? Ei millään.

Onko meillä markkinapuutetta yksityisten palveluiden tarjonnssa? Ei ole.

Maksuttomat palvelut totuttavat yritykset väärille tavoille. Miltä yrityksestä itsestään tuntuu, jos sen tuotteita tai niiksi naamioituja tekeleitä joku alkaa myydä maksuttomina.

Miltä tuntuu ”tarjoamme maksutonta hiusten leikkuuta kaikille”, ”ilmaista kirjanpitoa”, ”tule hakemaan vaatteet kaupasta ei maksa mitään”  ...

Haastavinta, osaamista ja vastuullisuutta edellyttävintä yritysten konsultoinnissa on oikean diagnoosin tekeminen toteutusta aliarvioimatta. Väärä diagnoosi johtaa vääriin toimenpiteisiin ja voi tappaa ”potilaan”.

Tällä hetkellä maksuttoman neuvonnan ja maksullisen konsultoinnin eroja pohditaan mm. elinkeinoyhtiöissä. Maksuttomuus toki houkuttelee asiakasta, muttä millä ammattitaidolla sitä tehdään ja kuka haluaa laskun maksaa?

Ehdotan seuraavaa:

Rajataan maksuton (julkinen) neuvonta siihen, että ohjataan asiakas alan ammattilaisen puheille.

Alkavien yritysten perusneuvonta voi olla poikkeus sääntöön. Uusyrityskeskukset tekevät sillä saralla hyvää työtä.

Jätetään yritysten konsultointi ammattitaitoisten ja eettisin perustein toimivien yksityisten konsulttiyritysten tehtäväksi.

Tehdään työtä sen eteen, että kaikilla toimijoilla on realistinen käsitys kehittämistyön haastavuudesta ja vaikuttavuuden edellytyksistä.

Liiketoimintaosaaminen

On osia ja niistä muodostuvia kokonaisuuksia.

Liiketoiminaosaaminen on sen ymmärtämistä, mitä yrityksissä tehdään ja miten tekemiset liittyvät toisiinsa.  Liiketoimintaosaaminen on juuri riippuvuuksien ja kokonaisuuden hahmottamista.

Kaikki yrityksissä (ja julkisella sektorilla toimivat) tarvitevat liiketoimintaosaamista. Sen merkitys kasvaa.

Se on osaamispääomaa. Se on avain yritysten menestykseen.

Näkökenttämme on usein kapea. Keskitymme omaan työhömme. Ratkomme asioita, jotka tunnemme.

Mihin tarpeeseen kehitämme tuotteitamme? Onko järkevää ostaaa mahdollisimman halvalla hinnalla? Tietääkö tuotanto, mitä myynti tekee? Tietääkä myynti, mitä tuotanto tekee? Miten päätökset vaikuttavat rahan riittävyyteen? Ohjaako strategia toimintaa vai mikä sitä ohjaa? Suuntautuuko tekeminen asiakkaan kannalta hyödylliseen työhön? Osaammeko johtaa itseämme ja muita? Osaammeko hallita ajankäyttöämme? Mitä ovat asiantuntijatyön järkevät työtavat?

Liiketoimintaosaamista voi verrata ihmiseen. Vasemman käden on hyvä tietää mitä oikea tekee ja katseen on hyvä seurata tekemistä.

Liiketoiminnan kehittämisosaaja on kuin lääkäri. Potilaan kunto ja vaivat on hyvä ymmärtää ennen kuin lähdetään hoitoja ja lääkkeitä määräämään. Jos päätä särkee, saattaa syy olla flunssa, stressi tai krapula. Oireiden taustalla voi olla monia syitä. Ensin mieleen tuleva ei ole aina se oikea.

Syyt ja seuraukset on hyvä pystyä erottamaan toisistaan.

Ensimmäinen askel liiketoimintaosaajaksi? Laajenna näkökulmaa: mieti mihin oma toiminta

liittyy ja mihin omalla toiminnalla haluaa vaikuttaa. Ajattele että ei ole hyviksiä ja pahiksia.

Katso Liiketoimintakoulutukset

Keski-Suomen kuntauudistus

Keski-Suomen haasteita ei ratkaista kuntauudistuksella. Toivottavasti  kuntauudistukseen kuluva energia ei kuitenkaan tilannetta entisestään pahenna.

Keski-Suomen kuntien tilanne on pääosin heikko peilaten koko maakunnan tilannetta.

Suomen kuntien keskimääräinen vuosikate vuonna 2011 oli 384 euroa asukasta kohden. Keski-Suomen keskiarvo oli samana vuonna noin 154 euroa ja Jyväskylän 113 euroa. Helsingin vastaava luku oli 965 euroa.

Kunnan suuruus ei myöskään parantanut asukaskohtaista vuosikatetta. Pikemminkin näyttää vallitsevan negatiivinen suuruuden ekonomia. Valtakunnan keskiarvon paremmalle puolelle pääsivät ainoastaan Kannonkoski ja Kuhmoinen!

Yhden vuoden kuntien vuosikatteet eivät välttämättä kerro koko totuutta, mutta antavat jotain viitteitä

Mitä voimme tehdä?

Keski-Suomi voi parhaimmillaan toimia monessa asiassa tien näyttäjänä.

Määritellään kuntien ydintehtävät ja uudistetaan niiden palvelutuotanto asiakassuuntautuneeksi ja kustannustehokkaaksi. Jyväskylä voi toimia esimerkkinä. Luodaan samalla maan paras ihmisten tarpeista lähtevä sote-malli.  Turvataan peruspalvelut lähellä ihmistä.

Muutellaan kuntarajoja, kun se tuottaa entistä parempaa palvelua ja kustannushyötyjä. Useimmille ihmisille on sama onko meillä Suomessa 50, 100, 300 vai 500 kuntaa kunhan asiat toimivat!

Maakunnan menestys perustuu kasvavaan liiketoimintaan ja yritysten kykyyn ja haluun työllistää. Tuetaan yrittäjyyttä tilaaja-tuottaja malleilla ja edelläkävijä-markkinoilla.

Otetaan yrittäjyys yhteiseksi asiaksi. Rakennetaan kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista

Luodaan positiivisen kehityksen kehä. Tällöin myös kunnalliselle demokratialla jää  pelivaraa. Vapaus on valinnan vapautta. Pitää olla asioita, joista valita.

Pysähtyneisyys, turha byrokratia ja kaikenlainen rakenteellinen korruptio olkoon vihollisiamme.

Kirjoitus Keskisuomalaisessa 24.4.2013

Halpa unkarilainen tuotanto

Jyrki Ali-Yrkkö toteaa kirjan Mysteeri avautuu. Suomi globaaleissa arvoverkostoissa”

sivuilla 16 – 17: ”Analyysimme osoittavatkin, että jos kohonneiden työvoimakustannusten lisäksi otetaan huomioon varastoihin sitoutuneen pääoman kustannukset sekä kuljetuskustannukset, Kiinassa oleva tuotanto ei välttämättä olekaan kannattavampaa kuin suomessa”

Palautui mieleen yli kymmenen vuotta sitten silloisen työnantajani Kalifornian pääkonttorin kanssa käymäni keskustelu tuotannon säilymisestä Suomessa.

Olimme Länsi-Euroopan kustannustehokkain yksikkö tuotannon 35 euroa / tunti kokonaiskustannustasolla. Tyypillisesti vastaavat kustannukset olivat 50 – 80 euron luokkaa muualla. Pääkonttorimme edustaja kuitenkin valitellen kertoi minulle, että Unkarin vastaava kustannus oli ainoastaan 17 euroa. Minkäs teet. Lopputulemana oli tehtaamme alasajo ja 350 työpaikan menetys sillä erää.

Jälkikäteen kuulin, etteivät olleet Unkarissa saaneet tehtyä yhtään asiakkaan hyväksymää tuotetta.

Osaaminen ja tiukat laatuvaatimukset eivät olleet kohdanneet. Mikä siis oli tuotannon todellinen kustannus ”halpamaassa”?

Vuosien varrella olen asiaa pohtinut. Yritykset tekevät tuotannon siirtopäätöksiä hatarin perustein.

Kokonaistaloudellinen ajattelu on hukassa.

Tuotannon yksikkökustannusten lisäksi kokonaistaloudellisuuteen vaikuttavat monet tekijät kuten

osaaminen, laaduntuottokyky, joustavuus tai sen puute, toimintaympäristön vakaus, logistiikkakustannukset, sitoutuneen pääoman kustannukset, tuotannon automatisointi sekä

koordinointi- ja johtamiskustannukset.

Ali-Yrkön kirjassa kuvataan sitä, miten maakohtaiset klusterit ovat korvautuneet hyvinkin mutkikkailla globaaleilla arvoverkoilla. Valmistus ei enää ole teollisuusyritysten ydinosaamista kuten aiempina vuosikymmeninä. Toisaalta pelkillä aineettomilla palveluilla emme pysty pitämään nykyistä elintasoamme.

Haastan pohtimaan, miten pystymme jatkossa luomaan hyvinvointia itsellemme glogbaaleja arvoverkostoja hyödyntäen niin, että suomalaisella korketasoisella tuotannolla on siinä oma osansa.

On aika ruveta puhaltamaan yhteen hiileen.

Erityisterveiset menevät suurten yritysten osto-organisaatioille. Tempoileva, osaoptimoiva toiminta tulee lopulta kaikille kalliiksi.

Vaativa muutosprosessi - case kuntauudistus

Järkeä kuntauudistukseen ei ole vielä löytynyt.

Onnistunut muutos edellyttää järkevää sisältöä ja itse prosessin hallintaa. Ne kytkeytyvät yhteen.

Näin se menee:

Liikkeelle lähdetään yhteisen tahtotilan hakemisesta.

Toiseksi pitää koota riittävä ymmärrys asiasta. Miten asiat ovat nyt? Mihin suuntaan ne kehittyvät?

Tahtotilan ja ymmärryksen ollessa riittäviä lähdetään hakemaan ratkaisuja. Ratkaisuvaihtoehtoja voi olla aluksi useita, joista sitten valitaan kokonaisuuden kannalta järkevin.

Kun kokonaiskonsepti on selvä, on aika muotoilla konkreettiset toimenpiteet.

Toimenpiteet toteutetaan ja lopuksi varmistetaan, että asiat tuli tehtyä. 

Edellä mainitut vaiheet voivat olla osin rinnakkaisia.

Yksi vielä kuitenkin puuttuu joukosta. Se on viestintä. Aktiivinen viestintä on muutosprosesseissa välttämätöntä alusta alkaen ja koko ajan. Ilman viestintää ei ole muutosta – ainakaan halutun kaltaista.

Case kuntauudistus

Sote-uudistusta on viime aikoina kuvattu mm. absurdiksi murhenäytelmäksi. Tällä kohtaa pääministeri Katainen tosin osoitti johtajuutta ottamalla Sote-uudistuksen hoitoonsa.

Katainen lausui mm. ”Vaikeat uudistukset kaipaavat poliittista ohjausta, eivät asiantuntija-arvioita” ja ”Sote-uudistuksen ja kuntaremontin yhteys selvillä ensi kuussa”

Muutosprosessi edellyttää erityisosaamista. Siksi Kataisen lausuma ”Vaikeat uudistukset kaipaavat poliittista ohjausta, eivät asiantuntija-arvioita” on osin väärä.

Politiikan tehtävä on määritellä tavoitteita ja valvoa prosessin etenemistä. Asiantuntijoita on monenlaisia. Edes jonkun pitää ymmärtää myös muutosprosessia.

Täydellinen hirvitys oli ministeri Guzenina-Richardsonin 11.4.2013 asettama työryhmä, johon kuuluu laskujeni mukaan 50 jäsentä sihteeristö mukaan lukien. Listalta en tunnistanut ainoatakaan muutosprosessien asiantuntijaa!

Kataisen toinen lausuma ”Sote-uudistuksen ja kuntaremontin yhteys selvillä ensi kuussa” osoittaa, että pallo on ollut hukassa alusta alkaen.

Kuntauudistus on lähtenyt liikkelle väärin päin eli rakenteista.

Yhteiskunnallisen palvelutuotannon pohdinta on jäänyt tekemättä: mitkä palvelut on tuotettava lähellä ihmisiä, mitkä palvelut sisältävät mittakaavaetuja, mitkä palvelut halutaan tuottaa julkisesti, mihin rahat riittävät? Suuren muutoksen toteutuksen edellytyksenä on selkeän kokonaiskuvan luominen asiasta. Sitä ei ole nyt tehty. En ihmettele, että asiaa on jauhettu jo kymmenen vuotta hallituksesta toiseen.

Johtajasta yrittäjäksi™

Nyt joudun maksamaan kännykkälaskuni itse. Asia oli mielessäni vuonna 2002 ruvetessani yrittäjäksi.

Takana oli kahdenkymmenen vuoden työrupeama suurten yritysten johtotehtävissä. Työ oli ollut monipuolista, parin vuoden välein aina uusia haasteita. Olin tehnyt töitä satoja tuhansia ihmisiä työllistävän yrityksen tuhansien ihmisten pääkonttorissa. Olin vieraillut kymmenissä maissa. Olin rakentanut Saksalaisen jättiyrityksen eurooppaorganisaatiota. Olin ihmetellyt, mihin amerikkalainen emoyhtiö tarvitsee sata raporttia kuukaudessa. Olin suurten yritysten mies.

Työurani ensimmäisen viidentoista vuoden jälkeen olin ruvennut ajattelemaan asioiden järkevyyttä. Olinko onnellisempi, jos palkkaa ja vastuuta tuli lisää? Olinko valmis luopumaan arvoistani muita miellyttääkseni? Päätin ruveta jonain päivänä yrittäjäksi.

Olinko siihen valmis? En mutta oppivainen. Oliko aiemmasta kokemuksestani hyötyä? Joistain asioista oli, mutta haastavaa oli myös pois oppiminen. Oliko akateemisesta koulutuksestani hyötyä? Ei paljoakaan. Olenko rikastunut kymmenessä vuodessa? En ole. Vanhat säästöt ovat olleet hyvään tarpeeseen. Olenko katunut päätöstäni? En ole, koska elämäni on ollut vapaampaa ja monipuolisempaa. On pysynyt virkeänä, jatkuvasti oppinut uutta ja pystynyt välttämään pönötystä.

Suuressa organisaatiossa toimiessaan emme huomaa, millä ja kenen rakentamalla jalustalla seisomme. Oma ego kasvaa helposti osaamistamme suuremmaksi. Vain suuret asiat kiinnostavat. Kymmenen miljoonaa on hienompi luku kuin kymmenen tuhatta. Suuressa organsiaatiossa toimiessamme tietomme on kapea-alaista.

Polku johtajasta yrittäjäksi kääntää asiat uuteen asentoon. Olemme omillamme. Jalustaa ei enää ole. Mitkä tiedot ja taidot ovat edelleen hyödyllisiä ja mitä emme enää tarvitse? Mitä asioita emme vielä ollenkaan hallitse? Itsetunto joutuu koetukselle. Toisaalta saa itse päätää mihin aikansa käyttää. Tulotaso tippuu murto-osaan entisestä. Yrittäjänä et enää ajattele palkkaasi vaan yrityksesi parasta. Kuinka monesti joudut suuren yrityksen johtajana murehtimaan yrityksen rahoituksen riittävyyttä, jos et satu olemaan rahoitusjohtaja? Palkattuna toimitusjohtajana olin kiinnostunut tuloslaskelmasta. Yrittäjänä olen kiinnostunut rahan riittävyydestä ja sen jälkeen muista asioista, niitä on paljon.

Teot ratkaisevat

”Jos teko on hyvä, on toiminnan syy usein toisarvoinen”, toteaa Stefan Einhorn mainiossa kirjassaan Aidosti kiltti.

Me ihmiset voimme tehdä päätöksiä ja toimia tahtomme mukaan. Pienetkin teot luovat hyvää ympärilleen. Hyvään tekoon vastataan usein hyvällä teolla. Ei kannata kuitenkaan jäädä odottelemaan toisten hyviä tekoja ehtona omille hyville teoille.

”Olen edelleen vihainen, koska hän loukkasi minua” –ajattelulla rankaisemme itseämme turhaan. Olemme jo kertaalleen kärsineet jonkun pahasta teosta, vääryydestä tai loukkauksesta. Minkä vuoksi sillä kannattaa mielensä jäädä pahoittamaan? Suositeltavampaa on ajatella, että ”paras kosto” on hyvän tekeminen pahan tekijälle. Pääsemme katkeruudestamme, teemme hyvää itsellemme ja saamme toisenkin ehkä jatkossa toimimaan entistä paremmin. Hyvän tekeminen

on tervettä itsekkyyttä, koska saamme siitä hyvää mieltä itsellemme.

Kuinka usein harmittelet tekemistäsi ja kuinka usein tekemättömyyttäsi? Huonosti tehtyä asiaa voi useimmiten jälkikäteen korjata uusilla teoilla. Tekemättämyydellä ei voi korjata mitään ja kärsijänä olet sinä itse.

Kehittyneestä aivotutkimuksesta huolimatta ajatukset ovat edelleen omiamme. Tosin valtaosa aivotoiminnastamme on tietoiselle minällemme piilossa. Voimme kuitenkin vaikuttaa ajatuksiimme, kun niin päätämme. Voimme muistella menneisyydestä hyviä asioita huonojen sijaan. Voimme suhtautua tulevaisuuteen toiveikkaasti epäluuloisuuden sijaan.

Ajatukset eivät kuitenkaan yksin vielä merkitse muille kuin itsellemme mitään. Ainoastaan tekemisellä vaikutamme kanssaihmisiimme. Kultainen sääntö tunnetaan eri uskonnoissa. Tosin uskontoja ei tarvita sen keksimiseen. Perusidea on kohdella toisia, niin kuin haluamme itseämme kohdeltavan.

Mikä seuraavista kuvaa sinua parhaiten?

Hyvät ajatukset, hyvät teot: hyvä ihminen

Pahat ajatukset, hyvät teot: entistä parempi ihminen

Hyvät ajatukset, pahat teot: välinpitämätön ihminen

Pahat ajatukset, pahat teot: itseään rankaiseva ihminen

Valinta on sinun.

20 - 30 - 50

Prosessit tulivat elämääni vuonna 1991.

Töitä oli sitä ennen totuttu tekemään eri näkökulmasta. Esimies määritteli oman tekemisen ja esimiehen esimies oman esimiehen tekemisen. Naapuriosastot olivat toisilleen pääosin vihamielisiä. Kukin keskittyi oman asiansa hoitamiseen. Työ oli organsioitu toiminnoittain omiin siiloihinsa. Vajaan tuhannen henkilön organisaatiossa oli kuusi organisaatiotasoa. Aina oli joku hässäkkä menossa, pienessä ja suuressa mittakaavassa.

Sitten tuli lama ja ruvettiin organisoimaan asioita uudelleen.

Pääsin johtamaan projektia, jolla muovattiin tekemisemme asiakassuuntautuneeksi ja samalla haettiin keinoja kustannusten kymmenien prosenttien alentamiseksi.

Aluksi analysoimme saksalaisten konsulttien avustuksella tekemistämme: Mikä tuotti suoraa hyötyä asiakkaalle? Mitkä toiminnat olivat ydintekemistä tukevaa ja tarpeellista? Mitkä tehtävät olivat periaatteessa turhia, laadukkaalla toiminnalla vältettäviä?

Tulos avasi silmät. Ainoastaan 20 % ihmisten työajasta tuotti suoraa hyötyä asiakkaalle. Tarpeellisten tukitoimintojen osuus oli 30%.

Puolet työstä kului turhaan tekemiseen: virheiden korjaamiseen, epäselvyyksiin toiminnassa, osaamattomuuteen, samojen asioiden tekemiseen useaan kertaan, odotteluun, turhaan byrokratiaan. Työnkulut olivat pirstaloituneita. Asioita hoidettiin hierarkian kautta, kun ne muuten eivät edenneet. Tieto ei kulkenut luonnostaan. Työn pullonkauloja ei oltu tunnistettu.

Siitä alkoi pitkä tieni kohti työn tekemisen järkevöittämistä.

Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen työssäni aina uudelleen törmännyt vastaavaan tilanteeseen:

20 – 30 – 50 -jakauma pätee useissa yrityksissä edelleen.

Väitän, että julkisella sektorilla asiat ovat vielä huonommin.

Riekkoja ja ajanhallintaa

Arkiasioista irti pääsyä helpottaa se, kun menee niistä riittävän etäälle. Ylälappi  soveltuu tähän oikein hyvin.

Pääsiäisenä pääsin jälleen kerran toteuttamaan unelmaani. Puhtaita hankia, tuntureiden avaruutta, mieltä puhdistavaa pakkasta ja aurinkoa. Riekkoja. Kirpeä yöpakkanen kasvoilla lämpöisessä makuupussissa maaten ja rakas ihminen vierellä.

Luonto on minut monesti auttanut pahojen paikkojen yli. Muistot antavat ajatukselle mahdollisuuden lentää paikasta toiseen.  

Olen ikäni nauttinut luonnosta. Kulkemisesta, kasvien ja eläinten tarkkailusta, marjastuksesta, sienestyksestä, kalastuksesta ja aikuisella iällä myös metsästyksestä. Sen hienoin muoto on talvinen riekon pyynti jäljittämällä. Siinä pääsee liikkumaan, havainnoimaan luontoa kaikilla asteilla ja menettämään oman ajantajunsa.

Kaupunkiajattelu on sanoilla ajattelua. Käy puhetta itsensä kanssa. Asioilla on nimiä: ihmisiä, työasoita, tekemisiä, aikatauluja, tekemättömiä töitä, suunnitelmia.

Ahkiota umpihangessa vetäessä ei ajattele sanoilla. On samaa puuta luonnon kanssa. Havainnoi asioita ympärillään niitä miettimättä, kuitenkin kaiken aistien. Lähemmäksi villin eläimen todellisuutta ei pääse.

Aivot toimivat syvällä tasolla. Tietoisuus on yhtä ympäristön kanssa.

"Älä osta kasvuyritykseltä"

Kasvuyritykset, niiden rakentaminen ja konsultointi ovat olleet ”juttuni” jo vuosia. Yrittäjävaimoni kommentti pysäytti ajattelemaan.

Yritykset, joiden on onnistunut toimia pitkään tutulla liiketoiminta-alueella tavallisesti hallitsevat asiansa. Niiden vaarat piilevät liiassa tyytyväisyydessä, uusiutumiskyvyn puutteessa.

Mutta se on toinen juttu.

Kasvuyritykset palkkaavat uusia ihmisiä, hakevat asiakkaita maailmalta, yrittävät saada rahoitusta ja rakentavat organisaatiotaan. Niiden on pakko siirtya alkuvaiheen luovan kaaoksen tilasta järjestäytyneempään toimintamuotoon. Yrittäjätiimi ei enää ehdi tehdä kaikkea itse. Pitää ruveta johtamaan.

Asiat ovat kuitenkin uusia, vaihtuvuus suurta, uudet työntekijät eivät hallitse hommia, työtä on osaamiseen ja voimavaroihin nähden liikaa.

Jokaiseen elämänvaiheeseen tullaan aloittelijana. Tämä pätee myös yrityksiin.

Kasvun huumassa tai sen tavoittelussa saattavat olemassa olevien asiakkaiden tarpeet jäädä vähälle huomiolle. Unohtuu vanha nyrkkisääntö, jonka mukaan työmäärä kymmenkertaistuu seuraavassa järjestyksessä: ylläpidetään olemassa olevaa asiakassuhdetta, rakennetaan uusi asiakassuhde ja yritetään saada takaisin menetetty asiakas.

Mikä siis neuvoksi?

Pidetään hyvä huoli olemassa olevista asiakkaista. Hoidetaan itselle pienet, mutta asiakkaalle tärkeät asiat nopeasti. Muistetaan, että maineen rakentaminen on epäsymmetristä. Rakentaminen vaatii vuosia, mutta sen voi pilata hetkessä. Perehdytetään ja koulutetaan uudet työntekijät hyville tavoille alusta alkaen.