Kymmenen väärää käskyä

Voimme rakentaa hyvän maailman itsellemme noudattamalla muutamia perusperiaatteita. Pidetään huolta kanssaihmisistä (Kultainen sääntö), itsestämme ja ympäristöstämme. Toteutetaan globaalisti naisten ja miesten tasa-arvo. Tehdään työtä. Hankitaan ja levitetään totuuteen pyrkivää tietoa.

Kauniita ohjeita löytyy myös eri uskontojen säädöksistä. Kuitenkin uskonnot ovat historian aikana olleet syy tai ainakin tekosyy monille hirvittäville asioille. Uskontojen ongelma on dogmaattisuus. Kuvitellaan itsellään olevan kyseenalaistamaton, ainoa totuus hallussa.

Väkivaltaisiin uskonnollisiin järjestöihin liittymistä käsitelleessä eilisessä A-studiossa Suomen islamilaisen seurakunnan sympaattinen imaami sanoi ongelman olevan liian vähäinen todellisen Islamin opetusten osaaminen. Mitä enemmän tietoa uskonnosta, sitä paremmin asiat. Kaunis ajatus, mutta mahtaako toimia? Ääriliikkeet tulkitsevat asioita omalla tavallaan, omien totuuksien kautta.

Tehokkaimpia ääriliikkeiden vastaisia toimia ovat pitkällä aikavälillä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tietoon pohjaava koulutus ja reilu mahdollisuus rakentaa omaa hyvää elämää.

Paremmassa maailmassa on vähemmän uskontoa ja enemmän tietoa, avoimuutta ja toistemme kunnioitusta.

Otsikon väärien käskyjen noudattaminen näyttää olevan erityisen tyypillisiä ääriuskonnollisuutta sisältävissä konflikteissa, toki myös muissa. Viimepäivienkin uutisoinnin pohjalta esiin nousee seuraava lista:

1.                                      Vihaa

2.                                      Kiduta

3.                                      Alista

4.                                      Tuhoa

5.                                      Tapa

6.                                      Hautaa elävältä

7.                                      Häpäise

8.                                      Raiskaa ja ota naiset orjiksi

9.                                      Käännytä uskoosi kuoleman uhalla

10.                                  Varaa itsellesi ainoa totuus

Uskontojen ja politiikan piirissä kannattaa vakavasti pohtia, miten joskus hyvääkin tarkoittaen edesautetaan hirveyksien syntymistä.

Peilineuronit ja sosiaaliset pelit

Marco Iacobonin kirja Ihmisten peilaus - kytkeytymisemme uusi tiede (Terra Cognita) teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen.

Peilineuronien tutkimus on osoittanut, että emme pelkästään kuvittele kokevamme samoja tunteita kuin muut vaan tunnemme juuri samoja tunteita. Tulokseen on päädytty huomaamalla, että täsmälleen samat hermoradat aktivoituvat tunteiden siirtymisessä.

Meilllä näyttää olevan syvällinen kyky tunkeutua toisen ihmisen päähän — tietää hänen tunteensa ja ajatuksensa. Peilineuronit näyttävät olevan toistemme ymmärtämisen fysiologinen perusta. Niiden ominaisuudet  ulottuvat mm. matkimisesta moraaliin ja oppimisesta addiktioon. Niillä on syvällinen vaikutus kulttuuriin, empatian kokemiseen, autismiin ja psykoterapiaan.

Olen koulutuksissani käyttänyt esimerkkinä peilisolujen toiminnan seurauksista esimiesten vastuuta työyhteisönsä hyvinvoinnista. Ajatellaan tilannetta, että pomo tulee työpaikalle  pahantuulisena haukkuen alaisiaan. Ketä tällöin on syyttäminen työyhteisön ilmapiiristä.

Tunteet siis tarttuvat. Tämä pätee kuitenkin vain aitoihin tunteisiin. Tunnistamme petkuttamisen herkästi. Mutta tunnistammeko, mikäli petkuttaja on erityisen taitava?

Oletetaan, että olet tekemisissä negatiivisen ihmisen kanssa. Peilisolusi tartuttavat negatiivisen tunnetilan sinuun. Mitä voit nyt tehdä tilanteen korjaamiseksi? Kun tunnistat tunnetilasi syyn, voit reagoida toimimalla rakentavalla, positiivisella ja empaattisella tavalla. Tällöin sinulla on mahdollisuus muuttaa tilannetta positiiviseen suuntaan, mikäli haluat niin tehdä. Yksi vaihtoehto on tietysti myös tilanteesta poistuminen. Tosin epätoivottu tunnetila jää tällöin päälle –  ottaa päähän eli vituttaa..

Peilisolut siis mahdollistavat pelaamisen tunteilla hyvässä ja pahassa. Ehkä sosiaalisesti erityisen taitavat ihmiset ovat niitä, jotka kykenevät tiedostamaan peilisolujensa toiminnan ja toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa empaattisesti, järkevän maltillisesti ja jämäkästi.

Mindfulness ja superfood

Pistäydyin juuri Akateemisessa kirjakaupassa. Silmäilin läpi liike-elämän kirjallisuutta, psykologiaa, elämäntaitoja, rajatietoa, kasvatustiedettä ja filosofiaa. Uusien kirjojen määrä on vakuuttava. Menee pää pyörälle. Erityisest Basam Booksin Viisas elämä –sarja on hämmentävä. Täyttä hömppää ja asiaa sulassa sovussa. Toista maata ovat Kimmo Pietiläisen kääntämät Terra Cognitan laatukirjat.

Suhtaudun muoteihin varauksella. Ymmärrän että suurin osa meistä on luonnostaan seuraajia, mutta kuitenkin.

Silloin erityisesti tökkii, kun jostain asiasta tehdään itseään hienompi. Tai ajatellaan hienojen asioiden tulevan ulkoa. Otetaan esimerkeiksi mindfulness ja superfood.

Mindfulness on tietoista, positiivista läsnäoloa. Se on Zen-ajattelun johdannainen. Tae Hye (alias Mikael Niinimäki) kirjoitti vuonna 2001 mainion pikku kirjan nimeltään suomalainen Zen-opas, joka on edennyt jo toiseen painokseen. Hänen ajatuksenaan on, että Zenin harjoittamiseen ei tarvita välttämättä temppeleitä, kaapuja eikä teeseremonioita. Mietiskelyä voi harjoittaa koivun juurella istuen, puistossa kävellen tai vaikkapa saunan lauteilla hiljentyen.

Saunan lauteet avasivat aikanaan silmäni. Asiat todella ovat kulttuurisidonnaisia. Rentouttavaa, positiivista läsnäoloa on totuttu Suomessa harjoittamaan saunassa ja saunan jälkeen vilvoitellessa, mustikoita poimiessa, metsässä kävellessä, sienestämällä ja kalastuksen parissa.

Superfood on kova juttu. Asiaan vihkiytyneet ostavat kohmelokaupalla purnukoita, joita luontaistuotekaupassa riittää enemmän kuin apteekissa. Lyön vaikka vetoa, että suomalaisessa mustikassa, puolukassa, variksenmarjassa, karpalossa ja tyrnissä on puhtia ja terveellisiä ainesosia enemmän kuin kohutuissa maailman ääriltä tuotavissa Goji-marjoissa. Moniko Gojin syöjä käy keräämässä mustikat metsästä talteen talven varalle? Suomen luonto on täynnä superfoodia, jos sitä nimeä halutaan käyttää.

Suhtaudun tietoiseen positiiviseen läsnäoloon ja luonnon herkkuihin tietysti positiivisesti. Huvittavaa on se, jos ajattelemme mindfulnessin ja superfoodin olevan jotain erityisen hienoa. Ottakaa ihmiset selvää asioista.

Suomalainen superfood: Variksenmarja

Stubb twitteroi - impulssien määrä ja prosessointi

Viimepäivien lehdissä on kirjoiteltu pääministerin twitteronnista ja asioiden priorisoinnista.

Kuka haluaa seurata reaaliajassa hänen yksityisiä touhujaan? Kannattaisiko hänen keskittyä jatkossa työasioihin eli Suomen politiikkaan myös viestinnässään? Mitä hänestä kertoo 14 000 lähetettyä Twitter-viestiä? Voivatko 125 000 seuraajaa olla väärässä?

Ajattelumme toimii kahdella eri nopeudella. Daniel Kahneman kirjoittaa loistavassa  Ajattelu nopeasti ja hitaasti –kirjassaan näistä molemmista. Intuitiivinen ajattelu on lähes tiedostamatonta, kokonaisvaltaista ja nopeaa. Välillä se osuu oikeaan ja välillä mennään aivan metsään. Hidas ajattelu on tiedostavaa, analyyttistä, melko rationaalista ja asioita pohtivaa. Molemmat ajattelun järjestelmät tukevat toisiaan. Jonkinlainen, dynaaminen tasapaino on hyvä olla olemassa.

Ylikierroksilla käyvät ihmiset ovat hieman epäilyttäviä. Kyse voi olla siitä, että heillä oikeasti

on pysyvästi ja kestävästi korkea energiataso. Halu ja kyky olla jatkuvassa impulssivirrassa ja vielä kyetä dataa koko ajan prosessoimaan. Erityisen kiinnostavat työtehtävät saattavat lisäksi toimian huumeen tavoin tuottaen energisoivia endorfiineja.

Oma lukunsa ovat sitten ihmiset, joilla ylikierrokset ja toimintakyvyttömyys vaihtelevat. Pahimmillaan on kyse invalidisoivasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Ylikierroksilla oleminen voi suuntautua omaan itseensa tai muihin ihmisiin. Erityisen sosiaaliset ihmiset haluavat olla jatkuvasti esillä, huomion keskipisteessä. Se on aivan eri asia kuin sosiaalinen taitavuus Liisa Keltikangas-Järvistä lainatakseni.

Pitkällä aikavälillä olemme tuottavia ja tehokkaita, kun ehdimme riittävästi prosessoida vastaan tulevia asioita. Tekemistä ilman prosessointia kutsutaan sähläämiseksi, impulssiiviseksi ja vaistonvaraiseksi. Aikaansaavimmista ihmisistä huokuu rauhallisuus, asioihin paneutuminen, levollisuus ja päättäväisyys.

Kaikki olemme erilaisia ja haemme elämäämme sen mukaisia toimintamalleja. Jokaiselle tekee kuitenkin hyvää kyetä olemaan välillä myös yksin ajatuksineen. Enintään pieni muistivihko ja kynänpätkä ovat sallittuja. Älypuhelimet ja tabletit ovat erityisen kiellettyjä. Kun malttaa rauhoittua, alkavat todella tärkeät asiat tällöin vähitellen nousta alitajunnastamme tietoisuuteemme. 

Urheilu on iloinen asia

Brasilian jalkapallon MM-kisat olivat upeat. Hienoja pelejä, paljon maaleja ja vielä suosikkijoukkue voitti. Jalkapallo on maailmalla suuri asia. Olisiko jopa liian suuri.

Voittajan on helppo olla iloinen. Vuosien työ palkitaan. Saksan maalivahti Neuer lupasi joukkueen kanssa juhlia seuraavat viisi viikkoa. Mieleen tulevat taannoiset Suomen jääkiekon MM-kullat.

Voittoon liittyvä ilo ja häviöön liittyvä harmitus, jopa suru ovat hyvin ymmärrettäviä tunteita.

Ongelmallisia ovat kunnia ja häpeä.

Miksi häviön hetkellä Brasiliassa ja Argentiinassa ruvettiin rettelöimään? Aivain kuin joku olisi ollut petturi, joka varasti sinulta jotain itsellesi kuuluvaa. Oman elämän ollessa näköalatonta ajatellaan ehkä saatavan lohtua ja nostetta suosikkiurheilijoiden menestyksestä. Ymmärrettävää, mutta epäoikeutettua.

Vanhan sanonnan mukaan tarkimpia kunniastaan ovat ne joilla sitä on vähiten. Mielestäni kunnia ei kuulu urheilun ollenkaan. Vielä vähemmän häpeä.

Määritelmän mukaan kunnia tarkoittaa yksilön saamaa arvonantoa, jota jokainen kansalainen on oikeutettu toisten puolelta vaatimaan ja nauttimaan ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jos yhteisön jäsen ei anna esiintymisessään toiselle sitä arvoa, minkä tämä ansaitsee vaan osoittaa tälle halveksimistaan tai saattaa hänet muiden halveksunnan alaiseksi, siinä on rikoslainopillisesti kysymys kunnianloukkauksesta. Me kaikki olemme siis oikeutettuja kunnialliseen kohteluun.

Vastaavasti häpeä on tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Se on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Mitä häpeämistä sinulla on, jos suosikkisi ei menesty. Oma pää pystyyn vaan.

Urheiluun liittyvästä kilpailullisuudesta huolimatta kannattaa urheilijan itsensä häviön hetkellä pohtia, tekikö parhaansa. Jos teki, niin pitää sitten treenata lisää tai fiksummin. Jos ei tehnyt, niin kannattaa ensi kerralla olla päättäväisempi ja voitontahtoisempi.

Meidän penkkiurheilijoiden oikeudet rajoittuvat onnistumisista tai ainakin suosikkiemme yrittämisestä iloitsemiseen.  

Urheilu on iloinen asia

Voitto tuli, mutta missä lajissa?

Jotkut meistä ovat erityisen kilpailuhenkisiä. Huippu-urheilija haluaa olla paras lajissaan. Viha häviämistä kohtaan motivoi häntä.

Osa meistä on alisuoriutujia. Asioilla ei ole niin väliä. Antaa mennä vaan. Ollaan vähään tyytyväisiä tai aina kroonisen tyytymättömiä.

Sitten on niitä, äärimmäisen rasittavia ihmisiä, jotka tekevät joka asiasta kilpailun. He haluavat aina voittaa, olla muita parempia. Pelivehkeet lentävät, jos sattuu häviämään.

Kilpailuhenkisyyden motivaationa voi olla halu osoittaa itselleen hallitsevansa asiansa. Motivaationa voi olla myös muille näyttäminen tai molemmat. Kilpailuhenkisyys voi olla rakentavaa, positiivista pyrkimystä tehdä isestään tai valmennettavistaan entistä parempia valitussa lajissa. Kilpailuhenkisyys voi olla myös ahdistavaa, alistavaa ja toisia nöyryyttävää.

Kilpailuhenkisyys pistää yrittämään ja ylittämään itsensä. Urheilijoiden tapauksessa kilpailulaji on selvä. Mutta onko se aina niin selvä?

Uskon meistä paljon useampinen olevan kilpailuhenkisiä, kuin päälle päin näkyy. Pidämme lajimme vain piilossa.

Jos pidät nikkaroinnista, haluat kehittyä siinä hyväksi. Saat hyvää mieltä itsellesi, kun opit tarvittavat työmenetelmät ja raaka-aineiden ominaisuudet. Olet myös kenties ylpeä siitä, että osaat nämä hommat paremmin kuin joku muu.

Työpaikalla saatat nauttia kollegoidesi arvostusta muodollisesta asemastasi riippumatta.

Olet porukan henkinen johtaja. Nautit siitä, kun juuri sinulta kysytään ja pyydetään mielipidettä.

Itsessäni tunnistan näitä piirteitä ruokaan liittyvissä asioissa. Olen ylpeä siitä, että osaan käsitellä kalaa ja riistaa. Osaan kokata monenlaista. Ymmärrän mikä sopii yhteen ja mikä ei. Kokemuksella ja intuitiolla pystyn loihtimaan syötävään eri raaka-aineista.

Välillä voi pysähtyä itsekseen miettimään, mikä merkitys kilpailuhenkisyydellä on omassa elämässä. Onko sinulla sitä, missä asioissa, pitäisikö sitä olla enemmän vai vähemmän? Onko kilpailuhenkisyys sinulle energiaa antava ominaisuus vai stressaavaa ja kuluttavaa. Vaikutatko kilpailuhenkisyydelläsi ympäristöösi positiivisesti vai negatiivisesti?

Villiä ruokaa: Varangin vuonon sinisimpukoita

Ruvetaan ihmisiksi

Viime lauantaina teimme Jaanan kanssa pitkän Helsinki-retken. Fiilisteltiin hienoa kesäistä pääkaupunkia. Hyvä oli tunnelma myös Koffinpuistossa, jossa vietettiin Pride-juhlaa. Iloista ja rentoa menoa. Pienessä skumpassa sain idean ja päätin kirjoittaa ihmisistä.

Googlaamalla sanayhdistelmä ”mies, nainen ja ihminen” törmäsin huhtikuun alun Hesarin juttuun Australian korkeimman oikeuden päätöksestä hyväksyä "määrittelemättömän" sukupuolen olemassaolo. Siis sellaisen, joka ei ole mies eikä nainen. Mieleen palautui myös lasteni syntymät. Syntymätodistuksessa oli kolme kohtaa, joista johonkin rasti laitettiin. Ne olivat tyttö, poika ja määrittelemätön (tai jotain sen kaltaista).

Käännetään tämä nyt ylösalaisin. Leikitään ajatuksella, että tulevaisuudessa meidät kirjataan virallisiin väestötietoihin ainoastaan ihmisina. Sukupuoli voisi olla vapaaehtoinen lisätieto. Mitä seuraa?

Avioliitot olisivat sallittuja ihmisten kesken. Yhteiskunnan keskeiset arvot olisivat inhimillinen hyvyys, välittäminen ja rakkaus. Kaikilla olisi lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet mutta myös velvollisuudet.  Biologinen erilaisuus nähtäisiin rikkautena - erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kukoistaisivat. Kenenkään ei tarvitsisi muuttaa sukupuoltaan ainakaan yhteiskunnan sukupuolinormien takia. Jokaisen sukupuoli-identiteetti olisi ainoastaan henkilökohtainen asia. Mielestäni nämä ovat kaikki hyviä asioita.

Entä huonot asiat? Ei nyt tule mieleen, mutta varmaan joku niitä keksii.

Suomi voisi näyttää mallia

Tuottavaa johtoryhmätyötä 15 minuutissa

Eilen Ajantiedon toimistolle saapui johtoryhmä, joka teki näkyvää tulosta hetkessä. Johtoryhmä oli hyväntuulinen, toimiva, tehokas ja ikäjakaumaltaan 20 – 60 vuotta. Johdon vetovastuutakin vaihdeltiin.

Johtoryhmien tuloksellinen työ vaatii normaalisti hieman enemmän aikaa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja innostusta.

Toimiva kokonaisuus muodostuu erilaisista ihmisistä, joilla on monipuolinen työkokemus ja halu tehdä töitä yhteisen hyvän eteen.

Jonkun kerran olen omassa elämässäni törmännyt tilanteisiin, joissa johtaja on halunnut kerätä ympärilleen samanmielisiä, helposti hallittavia ihmisiä.Niistä kaukana pysyminen on joitain ovia ja rahahanoja sulkenut, mutta itsekunnioituksen mukanaan tuomaa hyvää mieltä arvostan enemmän.

Lauri Järvilehto käsitteli blogissaan 21.10.2013 kahta innostuksen lajia. Joista ensimmäistä hän kuvasi ”hybrikseksi” eli ”sellaiseksi innostuneeksi, silmät levällään vaahtoavaksi tilaksi, jossa kaikki näyttää mahdolliselta – kunnes vastaan tulee este.” Toista innostuksen tilaa hän kuvaa tilaksi, ”joka saattaa jopa ilmentyä vähäeleisenä keskittymisenä. Kuitenkin tässä näkyy päälle, että ihminen on tosissaan ... Yhtenä tämän tyyppisen innostuksen indikaattorina voi toimia flow-kokemus: siis täydellinen uppoutuminen käsillä olevaan asiaan.”

On selvää, että hyvin toimivan johtoryhmän innostus on jälkimmäistä tyyppiä.

Teemaa käsittelemme hieman syvemmin koulutuksessani ”Johtoryhmän osaaminen ja innostus”. Pohdimme johtoryhmän roolia, kokoonpanoa ja vastuita. Valaistumme lisäksi johtoryhmän fiksun töiden organisoinnin suhteen sekä saamme käytännön ohjeita hyviin työskentelytapoihin. Niin ja tietysti opimme toisiltamme.

Ajantiedon toimistolle saapunut kahden henkilön johtoryhmä (kuva) kiillotti ja kovetti työhuoneidemme vahatut lattiat. Kolmeen huoneeseen meni 15 minuuttia. 

Kokemus on arvokasta

Kymmenen vuotta samassa työssä on pitkä aika. Jyrki Katainen ehti olla sen ajan puoluejohtajana.

Pitkään myös ministerinä. Ensimmäinen pääministerikausi jäi kuitenkin kesken. Sellaisen käsityksen saa, että eväät ja energia oli käytetty loppuun. Elämänkokemuksen kannalta nyt 42 vuotiaana, hän on paljon soveliaampi henkilö vaativiin tehtäviin kuin oli 32 vuotiaana.

Politiikassa vastuullisiin tehtäviin voi päästä hyvin nuorena ilman politiikan ulkopuolista elämänkokemusta. Nuoren poliitikon energisyys ja motivaatio eivät kuitenkaan pysty kompensoimaan kokemuksen puutetta.

Viimevuosien sote- ja kuntauudistukset, siis yritykset saada ne aikaan, ovat dramaattisia esimerkkejä siitä, mitä kokemattomuus ja osaamattomuus tulevat yhteiskunnalle maksamaan.

Kokemus auttaa ymmärtämään, mitä muutosten toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Suuret muutosprosessit vaativat tyypillisesti enemmän aikaa ja energiaa kuin ennalta kykenee näkemään. Jos oma tuntuma asiasta puuttuu, on aivan hukassa.

Missä tehtävissä on lupa harjoitella ja kenen rahoilla? Opimme koko ikämme, kaikki meistä. Ministerillä pitää kuitenkin olla jo jotain annettavaa.

Lähdetään politiikkaan, kun olemme hankkineet kokemusta jossain muualla kuin politiikassa.

Päätetään äänestää jatkossa päteviä ja kokeneita.

Myönteinen kierre elämään

Kun tarkemmin ajettelee elämäänsä, muodostuu nykyhetki lähes päättymättömästä määrästä toisiinsa kytkeytyneitä äärimmäisen epätodennäköisiä sattumia. Miten törmäsin aikanaan puolisooni? Entä miten vanhempani törmäsivät toisiinsa? Miten heidän alulleen panemasta lapsesta tuli juuri minä. Siittiösoluja oli alun perin miljoonia kappaleita kilpailemassa samasta munasolusta.

Pitääkö tästä ajatella että millään ei ole niin kovasti merkitystä vai juuri päin vastoin. Omalla elämällämme vaikutamme asioihin, jotka voivat aikanaan muuttaa maailmaa. Asiat kytkeytyvät toisiinsa syvällisesti ja yllätyksellisesti.

Omalla elämällämme vaikutamme maailmaan haluammepa tai emme. Siis kannattaa olla itse aktiivinen. Voimme synnyttää hyvää ja pahaa samalla vaivalla. Siis kannattaa synnyttää hyvää.

Omia ajatuksia voi jäsentää pohtimalla kolmea asiaa: kuka olen, mitä haluan ja mitä teen elämälläni?

Elämämme on rakentunut lukemattomista palasista sekä perityistä että elämän aikana hankituista. Niitä voi kirjoitella paperille. Piirrä keskelle itsesi ja ympärillesi mieleen tulevia asioita. Katso ja puntaroi syntyvää kuvaa. Tunnistatko itsesi?

Seuraavaksi voit pohtia omia tavoitteita ja syitä niiden takana. Tähän astinen elämä luo meille mahdollisuuksia. Unelmat ovat myös tärkeitä. Tukevatko mahdollisuudet omien unelmien täyttymistä vai onko kyse loton täysosumaa vastaavasta tapahtumasta: Joka viidestoistamiljoonas rivi voittaa. Todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa ensi vuoden aikana on yli 1 000 kertaa suurempi. Mitä siis haluat elämältäsi, mikä on elämäsi tarkoitus?

Voimme vaikuttaa elämässämme moniin asioihin kun päätämme ja ehdimme niin tehdä.

Viisaalla ajanhallinnalla saa lisää aikaa tärkeään. Kokeile vaikka RUT-mallia – rauhoita, ulkoista, tee. Rauhoita ensin tilanteesi: elämäsi, mielesi, kalenterisi, vapaa-aikasi, ihmissuhteesi.

Listaa nyt asioita, jotka pitää ennen pitkää hoitaa. Ulkoista kaikki, jotka joku toinen tekee paremmin. Ulkoista myös huolesi ”varastoon” ja käy niitä sieltä poimimassa työlistalle aikataulusi ja jaksamisesi mukaisesti. Tee helposti hoidettavat ja kiireellisen tärkeät työt. Päätä tehdä hyviä asioita.

Elämän virrassa rennolla otteella, positiivisena, aktiivisena ja hyvillä mielin on aika hyvä ohje.

Mindful-Flow –elämässä yhdistyy olemien – myönteinen läsnöolo – mindfulness ja tekeminen – vahvuukisen hyödyntäminen – flow.

Sote 2020

Soten monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja koskevan selvitysryhmän työ on käynnistynyt.

Mahtaako mukana olla suurten organisaatiomuutosten osaajia, yksinkertaisesti ajattelevia henkilöitä.
Sellaisia, joita vanhat sidokset eivät paina.

Nykyisen mallin puutteet ovat selvät. Sitä on vaikea kenenkään ymmärtää. Asiakas ei näy missään.
Palvelu ja tuottavuus ovat heikkoja. Rahaa hukkuu turhaan byrokratiaan miljardeja. 

Alla kuva, jonka mukaisesti asiat voi organisoida. Se on loogisesti selkeä. Asiakkaat on siinä nostettu näkyviin, oikealle paikalle. Se kuvaa koko järjestelmää: yhteiskunnan tukemia ja täysin yksityisiä palveluita.

Jack Welch totesi aikanaan: "Vaikeinta on nähdä asiat yksinkertaisena, koska ihmiset pelkäävät tulla leimatuksi yksinkertaisiksi". Welch teki suuria asioita General Electricin pitkäaikaisena pääjohtajana.
 

Sote tavoite

Sote-rahoitus NYT

Proteiinia, hiilareita, rasvaa - vai ruokaa

Olen kokki en lääkäri. Jos haluat terveellistä ruokaa, mene sairaalaan syömään – totesi joku ranskalainen.

Netistä löytyy paljon keskustelua ruuasta – tai oikeammin proteiineista, hiilareista ja rasvasta.

Mikä on niiden oikea jakauma, 50-30-20 vai 40-30-30, tai jotain muuta.

Itse en ole harrastanut proteiinin, hiilareiden tai rasvan syöntiä. Syön kylläkin mielellään porkkanoita, omenoita, mustikoita, jänistä, siikaa, voita, papuja, kananmunia, ruisleipää, palsternakkaa, simpukoita, valkosipulia, perunoita, possunkylkeä, riekkoja, rypsiöljyä, luulihaa, ahvenia, silakoita, puolukoita, turskaa, rapuja, mansikoita, persiljaa, tomaatteja, salaattia, kermaa, kanaa, muikkuja, appelsiinejä ...

Mikä listalle on yhteistä? No tietenkin se, että mainitut ovat luonnosta tai maatiloilta saatavaa villiä, kasvatettua tai viljeltyä ruokaa. Kaikilla ruoka-aineilla on nimi. Tiedämme mitä syömme ja miltä ruoka maistuu.

Lopetetetaan siis proteiinien, hiilareiden ja rasvan syönti. Eivät ne ole ruokaa vaan kemiallisia molekyylejä.

Tässä takuuvarmat terveellisen elämän ruokaohjeet:

1. Nautitaan ruokaa arvostaen
2. Syödään mahdollisimman monipuolisesti
3. Syödään yhdessä
4. Kokataan itse ja opetellaan kokkaamaan
5. Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat ruuan perusta
6. Kala, liha ja muu eläinperäinen ovat ruuan lisukkeita
7. Syödään säännöllisen epäsäännöllisesti
8. Syödään kohtuullinen määrä kerralla
9. Syödään keskimäärin sen verran kuin kulutamme

Liikunta ja lihaskunnosta huolehtiminen ovat ravinnon lisäksi hyvän elämän perustaa. Sopivan painon ylläpidämme kuitenkin ravinnolla emme liikunnalla.

Pystymme hyödyntämään ravintoaineiden energian niin tehokkaasti, että vuorokauden ”käymme” lasillisella öljyä. Kalorimäärä on liialla syömisellä helppo tuplata, mutta energian kulutuksen tuplaaminen on jo vaikeampi juttu.

Mitä enemmän elämässä laihdutamme sitä enemmän meillä on vaikeuksia painomme kanssa.

Ehkä laihduttaminen pitäisi kieltää lailla.

Helppoa ruokaa

Kataisen ero

Minäkin ymmärrän pääministeri Kataisen eropäätöksen.  Ihailen ja säälin poliitikkoja samalla kertaa. Heidän osallaan ei voi puhua viisaasta ajanhallinnasta. Jatkuvasti pitää olla esillä, viikonloput kissanristiäisissä ja potentiaalisten äänestäjien luona. Tilanne vaan pahenee akselilla paikallispoliitikko – kansanedustaja – ministeri – pääministeri.

Katainen ehti olla puoluejohtajana kymmenisen vuotta. Sitä aiemmalla työkokemuksella hän 
ei pysty paljoa kehumaan. Kymmenen vuotta on se aika, jonka tarvitsemme jonkin vaativan asian oppimiseen. Tästä näkökulmasta on sääli, että Kataisen akut pääministerina ja puoluejohtajana 
tyhjenivät juuri nyt 42 vuotiaana!

Poliitikkojen, ministereiden ja poliittisten avustajien kokemattomuus käy kalliiksi maallemme. Hyvästä esimerkistä käyköön kuntauudistus ja sote-sekoilut.

Päättävissä tehtävissä tarvitaan monipulista ja syvällistä kokemusta. Intomieli, motivaatio ja halu olla esillä eivät yksin riitä. Tarvitaan poliittisia uria, jotka perustuvat pitkään työskentelyyn yhteiskunnan eri sektoreilla vaativissa tehtävissä. Nykypoliitikoilla asia menee tavallisesti juuri toisin päin. Keskustan Juha Sipilä on linjasta tervetullut poikkeus. Maanläheisen yrittäjän ja yritysjohtajan puhetta on helppo kuunnella ja ymmärtää.

Yksi ehdottoman tärkeä poliitikkojen osaamisalue on tai ainakin pitäisi olla vaativien muutosten hallinta. Sitä ei kuitenkaan opita kirjoista ja kalliiksi tulee opettelu jo ministerinä ollessa. Jos itse ei osaa, niin pitäisi edes avustajista osaamista löytyä.

Hupsua höpökieltä

Filosofin sanoja: huikeuskohottava, ylärekisterinostematka, oivallussinfoniasoitanto, oman olemuksen enkeli ja huikeuden asteet. Voisin jopa sanoa, että nostetaan huikeuksiin oman osaamisen enkeli huikeuskohottavalla ylärekisterinostematkalla kohti hohtavaa oivallussinfoniasoitantonostetta.

ok. Mahdanko olla hieman kateellinen professori Esa Saarisen suosiolle opiskelijoiden ja vähän vanhempienkin innoittajana ja opettajana.

Aina kun arkikieliset lauseet alkavat tuntua tylsiltä kannattaa palauttaa mieleen toisen gurun Jack Welchin hellimä ajatus siitä, että vaikeinta on sanoa asiat yksinkertaisesti. Hänen perustelu oli, että se johtuu ihmisten pelosta tulla leimatuksi  yksinkertaisiksi. Ajattelen niin, että yksinkertaisuuden puute liittyy henkilön omien ajatusten kypsyttelyprosessin keskeneräisyyteen ja kiteytymättömyyteen.

Olen aina vierastanut guru-seuraaja –asetelmaa. Siitä tämä blogikin on saanut alkuvoimaansa.

Vaaralliseksi peli menee silloin, kun hullua gurua seurataan itsensä, yhteisönsä tai kansansa tuhoutumiseen saakka.

Vaarattomampi on tilanne lempeän gurun kohdalla. Se johtaa pahimmillaan lähinnä huvittavuuteen gurun puhuessa hupsua höpökieltä seuraajien kuvitellessa ymmärtävänsä sanottua. Ehkä moni ei ymmärrystä edes hae vaan elämystä, fanitusta ja samaistumista.

Ihailen niitä, jotka pystyvät vaikeat asiat jäsentämään ja kiteyttämään tavallisille ihmisille ymmärrettävään muotoon.

Kiteytynyt ajattelu on populistisen yleistyksen vastakohta, kuten blogissani 12.3 taisin väittää.

Uusi trendi - ajatellaan itse

Oletko sinut itsesi kanssa ja onko sinulla ollut aikaa tutustua itseesi? Tiedätkö mitä haluat ja miksi?

Kuka elämääsi hallitsee? Nämä kolme kysymystä F1 lääkäri Aki Hintsa kertoi kysyvänsä asiakkailtaan ensitapaamisella (KL Optio 16.1.2014). Hyvät kysymykset kenen tahansa pohdittaviksi.

Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa maaliskuun 2013 alussa kirjoitin: Kannustan itsenäiseen ajatteluun. Kannustan hakemaan ratkaisuja. Kannustan yrittämään, yrittäjinä tai muuten elämässään. Kannustan pohtimaan, yllättymään, oppimaan. Kannustan pärjäämään elämässä. Kannustan pitämään huolta toisistamme.

Pieni osa meistä on luontasia suunnan näyttäjiä, joita paljon suurempi osa seuraa.

Toivottavasti entistä useampi meistä ohjaa elämänsä suuntaa ja sisältöä itsenäisesti.

Tehdään tästä uusi trendi, joka ei koskaan lopu!

Suomessa asiat ovat useimpiin muihin maihin nähden hyvin. Koulutustaso on korkea ja vallitsee sukupuolten välinen kunnioitus ja tasa-arvo. Ei niin hyvin, etteikö voisi paremmin olla.

Muodit ja trendit ovat meitä aina vieneet mukanaan. Joukkoon on helppo kuulua. Oma ajattelu voi tuntua rasittavalta. Pitää ottaa asioista selvää ja poikkeava joutuu helposti painostuksen kohteeksi. Vaatii itseluottamusta erottua joukosta.

Ollaan oman elämämme johtajia. Otetaan selvää asioista. Hankitaan tietoa eri lähteistä. Ei uskota ketään kritiikittömästi. Ymmärretään tiedon ja uskomusten välinen ero. Tutustutaan monenlaisiin ihmisiin ja opitaan toisiltamme. Kavahdetaan karismaattisia manipuloijia. Tehdään oman elämän päätökset itse. Luotetaan itseemme.

Miksi tämä on tärkeää? Mitä enemmän ymmärrämme maailmasta, sitä paremmin voimme edesauttaa hyvää ja vastustaa pahaa eri muodoissaan. Ajattelevalle maailma on täynnä ihmeitä - värejä ja sävyjä. Terve itsetunto estää meitä sinkoilemasta laidasta toiseen.

Nyt pitää vielä tutustua siihen, miten trendejä rakennetaan.