Schwarzenegger pelastaa maailman, kuka yrityksesi?

Hasta la vista, baby – totesi Terminator, jota esittänyt Arnold Schwarzenegger on takuulla maailman yksi tunnetuimpia ihmisiä. Kuinka monta yhtä tunnettua löytyy reilun seitsemän miljardin ihmisen joukosta. Ei kovin monta. Millä todennäköisyydellä tullaan yhtä kuuluisaksi?

Loton täysosuman saaminen on sata kartaa todennäköiempää.

Kuuluisuuksien tarinat ovat kiinnostavuudessaan myös ketomuksia äärimmäisen epätodennäköisistä tapahtumista. Niistä saa nostatusta, innostusta ja inspiraatiota. Niistä ei kuitenkaan saa välttämättä paljoa omaan käytäntöön vietävää kuin ehkä tyyliin: ”tein hirveästi töitä, epäonnistuin usein mutta lopulta menestyin”.

Todellisessa maailmassa menestyminen edellyttää innostuksen lisäksi hirveästi työtä. Oikeiden asioiden oikein tekeminen auttaa, kun vaan tietää, mitä ne asiat ovat.

Oppia saa niiltä, joilla kokemusta ja tietoa on. Vertaisiltaan oppiminen on kaksisuuntaista ja tasa-arvoisuuteen perustuvaa. On eri asia katsoa gurua ylöspäin kuin kanssaihmistään silmiin, kuulla esimerkkejä elävästä elämästä, kertoa omia kokemuksiaan ja vaihtaa ajatuksia. Soveltamiskelpoiset opit saa juuri näin.

Kuinka paljon onnistumiset opettavat ja kuinka paljon epäonnistumiset? Fakta on ainakin se, että elämässä on äärimmäisen paljon enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia.

Lumilautailija harjoittelee vaikeaa temppua satoja kertoja ja useita vuosia, kunnes vihdoin onnistuu. Sen jälkeen sama asia rupeaa tuntumaan helpommalta. Uudet temput vaativat kuitenkin edelleen työtä kuten myös vanhojen taitojen ylläpito.

Onnistuminen edellyttää useita pienempiä onnistumisa. Jos pitää arvata kolikonheitossa oikea tulos kymmenen kertaa peräkkäin, on todennäköisyys yhden suhde 1024:ään. Mutta aina joku onnistuu.

Eli kun otetaan 1024 heittäjää, onnistuu heistä todennäköiseti yksi ja 1023 eivät onnistu. Epäonnistuminen on aina paljon todennäköisempää, koska siihen riittää yhdenkin asian pieleen meno. Joskus onnistuminen voi tulla nopeasti, mutta niin voi Loton täysosumakin.

Liiketoimintaosaaminen 2015 vuositapahtumassa keskiviikkona 10. tulevaa joulukuuta kuullaan vankkoja näkemyksiä, jotka auttavat sinua ohjaamaan toimintaasi menestyksen todennäköisyyttä kasvattavaan suuntaan. Tervetuloa mukaan. Lisätiedot Ajantieto.

Seikkaillaan

”Ideoimme ja toteutamme tapahtumia, matkoja ja elämyksiä nimensä mukaisessa hengessä. Mukaansatempaavia ja muistorikkaita kokemuksia, joilla on tarkoitus. Omalle väelle, asiakkaille ja kumppaneille. Pelikenttänä Suomi ja koko maailma.” Toteaa alan yritys.

Nyt ei lähdetä maailman ääriin hakemaan huippukokemuksia tai adrenaliinihuippuja, vaan katsotaan ihan lähelle. Omaan mieleen ja lähikulmille.

Tiedostavan minän tietojenkäsittelykapasiteetti on joitain vaivaisia kymmeniä tavuja sekunnissa samalla kun tiedostamaton minämme tekee töitä kymmenen megatavun sekuntivauhdilla. Sen pitäisi ruveta mietityttämään. Myytti aivokapasiteettimme kymmenen prosentin käyttöasteesta on vanha ja väärä. Koko aika tapahtuu paljon, mutta emme sitä vain tiedosta.

Voimme kuitenkin tietoisesti hyödyntää asiaa. Jätetään asioita mieleemme hautumaan ja palataan niihin joskus myöhemmin. Nukutaan pitkään, jolloin unien näkeminen todennäköisesti vilkastuu. Joskus unissa tapahtuvat seikkailut jopa muistaa.

Mielessään voi seikkailla kyllä ihan valveillakin. Nukkumaan mennessä, saunan jälkeen tai missä vaan. Rauhoitutaan ja siirrytään ajatuksissa haluttuun aikaan, paikkaan tai tilanteseen jo koettuun tai vasta tulossa olevaan tai ihan oman mielikuvituksemme keksimään. Sopivan hetken tullen seikkailu lähtee käyntiin ja rupeaa kirjoittamaan itse itseään.

Seikkailla voimme myös lähikulmilla, kaupungin kaduilla tai lähimetsässä. Kaupungissa kävellessä voi ruveta katsomaan tuttuja paikkoja uudesta näkökulmasta. Katseemme on usein suunnattu vaakatasoon. Ruvetaan katsomaan taloja ylös päin. Katsotaan sellaisia näyteikkunoita, joita ei ole koskaan vielä tullut katsoneeksi. Mennään kulmille, joissa ei ole käynyt tai valitaan ihan uusi kävelyreitti.

Kannattaa joskus erottaa myös puut metsältä. Jokaista puuta voi ihmetellä myös yksilönä, ainakin kiinnostavan oloisia. Voi myös istahtaa maahan ja tutkailla silmillä erottuvaa pienten höttiäisten, jäkälien, sammalten, sienien ja varpujen maailmaa. Ja sukeltaa mielessään vielä syvemmälle katseen ulottumattomiin.

Kuvaamieni seikkailumuotojen hyvä puoli on se, että ne eivät maksa mitään, aikataulu on omissa käsissä. Lisäksi ne ovat 100% ekologiasia, toisin kuin Thaimaan matka tai vuorikiipeilu kaukaisessa maailmankolkassa. Telkkarin katsomiseen verrattuna ne ovat myös ehdottoman autenttisia.

Venäjän arvosota länttä vastaan?

Entinen Putinin neuvonantaja Andrei Illarionov puhui viikko sitten Tallinnassa ja kertoi Venäjän käyvän arvosotaa länttä vastaan.

En tiedä Illrionovin taustoista ja motiiveista sen enempää, mutta väite on mielenkiintoinen.

Jos käydään arvosotaa, niin pitää varmaan olla arvoja, jotka ovat toisilleen vastakkaisia ja puolustamisen arvoisia.

Joku aavistus minulla lännen arvoista on. Niiden juuret ulottuvat valistuken aikaan, Ranskan vallankumouksiin ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Mieleen ovat jääneet vapaus, veljeys ja tasa-arvo. YK:n ihmisoikeuksien julistus on myös yhteensopiva läntisten arvojen kanssa. Niihin  katson myös kuuluvan pyrkimyksen aitoon demokratiaan, sananvapauden, vallan kolmijaon periaatteet sekä tieteellisen vapauden. Dogmaattisia uskonnollisia arvoja tosin en mukaan laske, vaan mieluummin uskonvapauden ja vapauden olla uskomatta.

Sitten Venäjä. Nyt olen aika heikoilla jäillä. Mieleen tulee usko Äiti Venäjään, alistuminen vahvan johtajan valtaan, suvaitsemattomuus, sisäänpäin kääntyneisyys, trauma Neuvostoliiton hajoamisesta, fobiat, patriotismi, toimimattomat yhteiskunnalliset instituutiot, vallan keskittyminen johtajan sisäpiirille. En oikein näitä osaa asettaa lännen kanssa vastakkain ”arvosodan” hengessä.

Olisiko asia nyt vaan niin, että Putin on onnistunut kohottamaan venäläisten isänmaallisuuden ja ylpeyden tunteita agressiivisella politiikallaan hallitsemansa kansallisen median avulla. Klassinen autoritäärisen vallankäytön temppu: yhdistetään kansa kääntämällä huomio itse keksittyihin ulkoisiin vihollisiin, niin ei tarvitse omia kotitöitä tehdä.

Toiminnallinen viisaus pelastaa maailman

Perinteisesti älykkyydellä on tarkoitettu matemaattis-loogisia kykyjä, joiden tasoa voidaan mitata erilaisin palikkatestein. Asiasta kiinnostunut tutustukoon Mensaan ja heidän testeihinsä.

Howard Gardner julkaisi vuonna 1983 Moniälykkyysteorian, jossa nykyversion mukaan erotellaan kahdeksan toisistaan riippumatonta älykkyyden lajia: kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, liikunnallinen, minäkeskeinen, sosiaalinen ja luonnon ymmärtäminen. Martin Seligman on luetellut kirjassaan Aito onnellisuus erilaisia ihmisten ominaisvahvuuksia 24 kappaletta. Lista on pitkä, enkä sitä tässä toista. Uskon sen kuitenkin kytkeytyvän älykkkyyden eri lajeihin.

Älykkyydestä suosittuja kirjoja on kirjoittanut myös Daniel Goleman. Hänen Tunneäly ja Sosiaalinen äly -nimillä suomennetut teoksensa ovat olleet kansainvälisiä myyntimenestyksiä. Hyvin kirjoitettua ja suositeltavaa lukemista kaikille.

Älykkyys on siis värikäs ja moniulotteinen asia.

Mutta mitä sitten on viisaus? Jostain kirjoituksesta on jäänyt mieleen hieman epämääräinen ajatus siitä, että se on jotain älykkyyden päälle rakentuvaa mutta vaikeasti määriteltävää. Viisauden voidaan ajatella oleva tietoa, kirjoista opittua tai tekemällä saatua kokemuspohjaista ns. hiljaista tietoa. Aforismit ja sananlaskut ilmentävät viisautta. Samoin tietysti myös tieteet ja teknologia.

Mieleen tulee seitsemän erilaista viisauden lajia: tiedot + taidot = osaaminen, asioiden välisten yhteyksien ymmärrys, asioiden näkeminen eri näkökulmista, onnistumisista ja epäonnistumisista saadut opit, laaja-alainen elämänkokemus, asioiden vaatiman ajan, dynaamisuuden ja mittakaavojen ymmärrys sekä metatiedon käyttäminen.

Älykkyyksien, joita voidaan nimittää myös lahjakkuuksiksi, ja viisauden lisäksi otetaan kuvaan mukaan nyt vielä kolmas asia – teot.

Lajittelen myös ne seitsemään ryhmään, koska 7 on hyvä luku: autetaan muita (kultainen sääntö), huolehditaan itsestä, huolehditaan ympäristöstä, tehdään työtä elääksemme, kehitetään uutta, hankitaan ja levitetään tietoa sekä lisäännytään.

Kytketään nyt mainitut kolme asiaa yhteen. 

Lähdetään liikkeelle lahjakkuuksista. Hyödynnetään niitä omissa teoissamme. Kun niin teemme kertyy meille kokemusta ja tietoa eli viisautta. Kasvanut kokemuksemme vahvistaa entisestään lahjakkuuksiamme. Näin kehä sulkeutuu ja rupeaa vahvistamaan itseään. Tätä kutsun toiminnalliseksi viisaudeksi. 

Ehkä pitää sanaparille hakea tavaramerkki. Toiminnallinen viisaus® tuntuu komealta.

Toiminnallinen viisaus siis kytkee yhteen lahjakkuudet, tekemisen ja kokemuksen. Toiminnallinen viisaus auttaa pärjäämään elämässä. Väitän, että toiminnallinen viisaus on entistä paremman huomisen avain – graalin malja tai onnellisen elämän lähde ;-).

Tulevaisuuden johtaminen ja esimiestyö

Olemme Ajantiedolla järjestäneet joukon aamiastilaisuuksia, joissa on pohdittu tulevaisuuden osaamistarpeita eri ammattiryhmien näkökulmasta.

Perjantaina 5.9 mukana oli joukko innokkaita keskustelemassa johtamisesta ja esimiestyöstä.

Keskustelu oli jo totuttuun tapaan vilkasta, virkistävää ja antoisaa.

Aluksi pohdittiin jatkuvan muutoksen ja vanhojen toimintatapojen yhteensopimattomuutta.

Erityisen vaikea tilanne on organisaatioissa, joissa on sekä vanhoja pitkän linjan osaajia ja

tuoretta korkeasti koulutettua väkeä.

Tämän päivän työyhteisöt ovat fyysisesti ja toiminnallisesti hajallaan. Miten johdamme etätyötä,

entä miten johdamme ilman esimiehen muodollista valtaa?

Viime vuosien keskustelu on pyörinyt vahvasti asiantuntijoiden johtamisen ja kehittämisen

parissa. Teollista työtä on siirtynyt Suomesta muualle. Sen merkitys maallemme on

kuitenkin edelleen suuri ja odotettavissa on sen kasvaminen taas jatkossa. Nyt tarvitaan

uusia eväitä teollisuustyön johtamisen modernisointiin.

Asiantuntijatyön johtamisesssa suositeltavaa on maalin näyttäminen & polun löytäminen –metodi.

Itseohjautuvuus oikean polun löytämisessä toimii parhaiten.

Vastuun ottamisen välttäminen puhututti. Kyse saattaa olla lannistumisesta tilanteessa, jossa omat

vaikutusmahdollisuudet koetaan olemattomiksi. Kyse saatta olla myös sukupolvieroista.

Jos ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, ei sitä myöhemminkään osaa ottaa. Uravinkki: ota vastuuta, niin

saat sitä ja menestyt.

Lopuksi keskustelimme oppimisen monikanavaisuudesta ja ”perinteisten” koulutuspäivien merkityksestä.. Niiden vahvuuksia ovat autenttisuus, elämyksellisyys, mahdollisuus varmistaa asian ymmärrys kouluttajalta, vuorovaikutteisuus ja vertaisoppiminen. Laadukas, hyväntuulinen koulutuspäivämiellyttävässä ympäristössä lataa lisäksi omat akut. Seuraavana päivänä menee omaan työhönsähyvillä mielin ja uudesta tiedosta intoa puhkuen.

Yrittäjäasenne

Yrittäjäasenne on pohjimmiltaan sitä, että on enemmän aktiivinen toimija kuin toiminnan kohde. Asiat pistetään tapahtumaan, ne eivät vaan tapahdu.

Yrittäjyys tarkoittaa mahdollisuuksien hyödyntämistä. Kaikki meistä eivät ole yrittäjiä, mutta me kaikki voimme toimia yrittäjämäisesti.

Yrittäjäasenteeseen kuuluu vastuullisuus ja ratkaisukeskeisyys. Kumpaakin mahtuu tähän maailmaan paljon nykyistä enemmän.

Vastuullisuuden puute voi liittyä tunteeseen omasta voimattomuudesta. Tunne on tuttu monissa suurissa organisaatioissa. Se voi liittyä myös siihen, että on elämässään kaiken saanut liian helposti. Jos ei tarvitse ponnistella, ei koskaan ymmärrä oman työn ja sen tulosten suhdetta.

Lasten kasvatuksessa tätä kutsutaan curling-vanhemmuudeksi. Tasoitetaan pienimmätkin esteet lapsen edestä, ettei mieli pahoitu. Samalla tehdään suurta vahinkoa nuoren ihmisen kehittymiselle yhteiskunnan toimintakykyiseksi jäseneksi.

Ratkaisukeskeisyys edellyttää viitseliäisyyttä ja hoksaamista.

Muutos on aina helpointa aloittaa itsestä. Ei tarvitse aluksi muita vakuutella tai ylipuhua. Hyvä tapa ilahduttaa esimiestään on tulla hänen puheilleen tunnistetun ongelman ja ratkaisuehdotusten kanssa. Se ennustaa myös hyvää urakehitystä, jollei esimies satu olemaan luonnehäiriöinen.

Hoksaamista voi harjoitella katsomalla maailmaa eri näkökulmista, kyseenalaistamalla itsestäänselvyyksiä. Näin on aina tehty –argumentti on herättelevä signaali.

Aktiivinen ja ratkaisukeskeinen ihminen osaa kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Kysymykset kannattaa muotoilla avoimiksi. Vastaajaa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Tärkeää on yrittää ymmärtää sanottu ja oivaltaa myös sanojan kokemusmaailma ja toimintaympäristö.

Ja lopuksi: rohkeus tuo kokemusta ja kokemus varmuutta. Joka tekee eniten virheitä oppii myös eniten.

Pauli Vahteran kirjalla on hieno nimi

Kymmenen väärää käskyä

Voimme rakentaa hyvän maailman itsellemme noudattamalla muutamia perusperiaatteita. Pidetään huolta kanssaihmisistä (Kultainen sääntö), itsestämme ja ympäristöstämme. Toteutetaan globaalisti naisten ja miesten tasa-arvo. Tehdään työtä. Hankitaan ja levitetään totuuteen pyrkivää tietoa.

Kauniita ohjeita löytyy myös eri uskontojen säädöksistä. Kuitenkin uskonnot ovat historian aikana olleet syy tai ainakin tekosyy monille hirvittäville asioille. Uskontojen ongelma on dogmaattisuus. Kuvitellaan itsellään olevan kyseenalaistamaton, ainoa totuus hallussa.

Väkivaltaisiin uskonnollisiin järjestöihin liittymistä käsitelleessä eilisessä A-studiossa Suomen islamilaisen seurakunnan sympaattinen imaami sanoi ongelman olevan liian vähäinen todellisen Islamin opetusten osaaminen. Mitä enemmän tietoa uskonnosta, sitä paremmin asiat. Kaunis ajatus, mutta mahtaako toimia? Ääriliikkeet tulkitsevat asioita omalla tavallaan, omien totuuksien kautta.

Tehokkaimpia ääriliikkeiden vastaisia toimia ovat pitkällä aikavälillä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tietoon pohjaava koulutus ja reilu mahdollisuus rakentaa omaa hyvää elämää.

Paremmassa maailmassa on vähemmän uskontoa ja enemmän tietoa, avoimuutta ja toistemme kunnioitusta.

Otsikon väärien käskyjen noudattaminen näyttää olevan erityisen tyypillisiä ääriuskonnollisuutta sisältävissä konflikteissa, toki myös muissa. Viimepäivienkin uutisoinnin pohjalta esiin nousee seuraava lista:

1.                                      Vihaa

2.                                      Kiduta

3.                                      Alista

4.                                      Tuhoa

5.                                      Tapa

6.                                      Hautaa elävältä

7.                                      Häpäise

8.                                      Raiskaa ja ota naiset orjiksi

9.                                      Käännytä uskoosi kuoleman uhalla

10.                                  Varaa itsellesi ainoa totuus

Uskontojen ja politiikan piirissä kannattaa vakavasti pohtia, miten joskus hyvääkin tarkoittaen edesautetaan hirveyksien syntymistä.

Peilineuronit ja sosiaaliset pelit

Marco Iacobonin kirja Ihmisten peilaus - kytkeytymisemme uusi tiede (Terra Cognita) teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen.

Peilineuronien tutkimus on osoittanut, että emme pelkästään kuvittele kokevamme samoja tunteita kuin muut vaan tunnemme juuri samoja tunteita. Tulokseen on päädytty huomaamalla, että täsmälleen samat hermoradat aktivoituvat tunteiden siirtymisessä.

Meilllä näyttää olevan syvällinen kyky tunkeutua toisen ihmisen päähän — tietää hänen tunteensa ja ajatuksensa. Peilineuronit näyttävät olevan toistemme ymmärtämisen fysiologinen perusta. Niiden ominaisuudet  ulottuvat mm. matkimisesta moraaliin ja oppimisesta addiktioon. Niillä on syvällinen vaikutus kulttuuriin, empatian kokemiseen, autismiin ja psykoterapiaan.

Olen koulutuksissani käyttänyt esimerkkinä peilisolujen toiminnan seurauksista esimiesten vastuuta työyhteisönsä hyvinvoinnista. Ajatellaan tilannetta, että pomo tulee työpaikalle  pahantuulisena haukkuen alaisiaan. Ketä tällöin on syyttäminen työyhteisön ilmapiiristä.

Tunteet siis tarttuvat. Tämä pätee kuitenkin vain aitoihin tunteisiin. Tunnistamme petkuttamisen herkästi. Mutta tunnistammeko, mikäli petkuttaja on erityisen taitava?

Oletetaan, että olet tekemisissä negatiivisen ihmisen kanssa. Peilisolusi tartuttavat negatiivisen tunnetilan sinuun. Mitä voit nyt tehdä tilanteen korjaamiseksi? Kun tunnistat tunnetilasi syyn, voit reagoida toimimalla rakentavalla, positiivisella ja empaattisella tavalla. Tällöin sinulla on mahdollisuus muuttaa tilannetta positiiviseen suuntaan, mikäli haluat niin tehdä. Yksi vaihtoehto on tietysti myös tilanteesta poistuminen. Tosin epätoivottu tunnetila jää tällöin päälle –  ottaa päähän eli vituttaa..

Peilisolut siis mahdollistavat pelaamisen tunteilla hyvässä ja pahassa. Ehkä sosiaalisesti erityisen taitavat ihmiset ovat niitä, jotka kykenevät tiedostamaan peilisolujensa toiminnan ja toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa empaattisesti, järkevän maltillisesti ja jämäkästi.

Mindfulness ja superfood

Pistäydyin juuri Akateemisessa kirjakaupassa. Silmäilin läpi liike-elämän kirjallisuutta, psykologiaa, elämäntaitoja, rajatietoa, kasvatustiedettä ja filosofiaa. Uusien kirjojen määrä on vakuuttava. Menee pää pyörälle. Erityisest Basam Booksin Viisas elämä –sarja on hämmentävä. Täyttä hömppää ja asiaa sulassa sovussa. Toista maata ovat Kimmo Pietiläisen kääntämät Terra Cognitan laatukirjat.

Suhtaudun muoteihin varauksella. Ymmärrän että suurin osa meistä on luonnostaan seuraajia, mutta kuitenkin.

Silloin erityisesti tökkii, kun jostain asiasta tehdään itseään hienompi. Tai ajatellaan hienojen asioiden tulevan ulkoa. Otetaan esimerkeiksi mindfulness ja superfood.

Mindfulness on tietoista, positiivista läsnäoloa. Se on Zen-ajattelun johdannainen. Tae Hye (alias Mikael Niinimäki) kirjoitti vuonna 2001 mainion pikku kirjan nimeltään suomalainen Zen-opas, joka on edennyt jo toiseen painokseen. Hänen ajatuksenaan on, että Zenin harjoittamiseen ei tarvita välttämättä temppeleitä, kaapuja eikä teeseremonioita. Mietiskelyä voi harjoittaa koivun juurella istuen, puistossa kävellen tai vaikkapa saunan lauteilla hiljentyen.

Saunan lauteet avasivat aikanaan silmäni. Asiat todella ovat kulttuurisidonnaisia. Rentouttavaa, positiivista läsnäoloa on totuttu Suomessa harjoittamaan saunassa ja saunan jälkeen vilvoitellessa, mustikoita poimiessa, metsässä kävellessä, sienestämällä ja kalastuksen parissa.

Superfood on kova juttu. Asiaan vihkiytyneet ostavat kohmelokaupalla purnukoita, joita luontaistuotekaupassa riittää enemmän kuin apteekissa. Lyön vaikka vetoa, että suomalaisessa mustikassa, puolukassa, variksenmarjassa, karpalossa ja tyrnissä on puhtia ja terveellisiä ainesosia enemmän kuin kohutuissa maailman ääriltä tuotavissa Goji-marjoissa. Moniko Gojin syöjä käy keräämässä mustikat metsästä talteen talven varalle? Suomen luonto on täynnä superfoodia, jos sitä nimeä halutaan käyttää.

Suhtaudun tietoiseen positiiviseen läsnäoloon ja luonnon herkkuihin tietysti positiivisesti. Huvittavaa on se, jos ajattelemme mindfulnessin ja superfoodin olevan jotain erityisen hienoa. Ottakaa ihmiset selvää asioista.

Suomalainen superfood: Variksenmarja

Stubb twitteroi - impulssien määrä ja prosessointi

Viimepäivien lehdissä on kirjoiteltu pääministerin twitteronnista ja asioiden priorisoinnista.

Kuka haluaa seurata reaaliajassa hänen yksityisiä touhujaan? Kannattaisiko hänen keskittyä jatkossa työasioihin eli Suomen politiikkaan myös viestinnässään? Mitä hänestä kertoo 14 000 lähetettyä Twitter-viestiä? Voivatko 125 000 seuraajaa olla väärässä?

Ajattelumme toimii kahdella eri nopeudella. Daniel Kahneman kirjoittaa loistavassa  Ajattelu nopeasti ja hitaasti –kirjassaan näistä molemmista. Intuitiivinen ajattelu on lähes tiedostamatonta, kokonaisvaltaista ja nopeaa. Välillä se osuu oikeaan ja välillä mennään aivan metsään. Hidas ajattelu on tiedostavaa, analyyttistä, melko rationaalista ja asioita pohtivaa. Molemmat ajattelun järjestelmät tukevat toisiaan. Jonkinlainen, dynaaminen tasapaino on hyvä olla olemassa.

Ylikierroksilla käyvät ihmiset ovat hieman epäilyttäviä. Kyse voi olla siitä, että heillä oikeasti

on pysyvästi ja kestävästi korkea energiataso. Halu ja kyky olla jatkuvassa impulssivirrassa ja vielä kyetä dataa koko ajan prosessoimaan. Erityisen kiinnostavat työtehtävät saattavat lisäksi toimian huumeen tavoin tuottaen energisoivia endorfiineja.

Oma lukunsa ovat sitten ihmiset, joilla ylikierrokset ja toimintakyvyttömyys vaihtelevat. Pahimmillaan on kyse invalidisoivasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Ylikierroksilla oleminen voi suuntautua omaan itseensa tai muihin ihmisiin. Erityisen sosiaaliset ihmiset haluavat olla jatkuvasti esillä, huomion keskipisteessä. Se on aivan eri asia kuin sosiaalinen taitavuus Liisa Keltikangas-Järvistä lainatakseni.

Pitkällä aikavälillä olemme tuottavia ja tehokkaita, kun ehdimme riittävästi prosessoida vastaan tulevia asioita. Tekemistä ilman prosessointia kutsutaan sähläämiseksi, impulssiiviseksi ja vaistonvaraiseksi. Aikaansaavimmista ihmisistä huokuu rauhallisuus, asioihin paneutuminen, levollisuus ja päättäväisyys.

Kaikki olemme erilaisia ja haemme elämäämme sen mukaisia toimintamalleja. Jokaiselle tekee kuitenkin hyvää kyetä olemaan välillä myös yksin ajatuksineen. Enintään pieni muistivihko ja kynänpätkä ovat sallittuja. Älypuhelimet ja tabletit ovat erityisen kiellettyjä. Kun malttaa rauhoittua, alkavat todella tärkeät asiat tällöin vähitellen nousta alitajunnastamme tietoisuuteemme. 

Urheilu on iloinen asia

Brasilian jalkapallon MM-kisat olivat upeat. Hienoja pelejä, paljon maaleja ja vielä suosikkijoukkue voitti. Jalkapallo on maailmalla suuri asia. Olisiko jopa liian suuri.

Voittajan on helppo olla iloinen. Vuosien työ palkitaan. Saksan maalivahti Neuer lupasi joukkueen kanssa juhlia seuraavat viisi viikkoa. Mieleen tulevat taannoiset Suomen jääkiekon MM-kullat.

Voittoon liittyvä ilo ja häviöön liittyvä harmitus, jopa suru ovat hyvin ymmärrettäviä tunteita.

Ongelmallisia ovat kunnia ja häpeä.

Miksi häviön hetkellä Brasiliassa ja Argentiinassa ruvettiin rettelöimään? Aivain kuin joku olisi ollut petturi, joka varasti sinulta jotain itsellesi kuuluvaa. Oman elämän ollessa näköalatonta ajatellaan ehkä saatavan lohtua ja nostetta suosikkiurheilijoiden menestyksestä. Ymmärrettävää, mutta epäoikeutettua.

Vanhan sanonnan mukaan tarkimpia kunniastaan ovat ne joilla sitä on vähiten. Mielestäni kunnia ei kuulu urheilun ollenkaan. Vielä vähemmän häpeä.

Määritelmän mukaan kunnia tarkoittaa yksilön saamaa arvonantoa, jota jokainen kansalainen on oikeutettu toisten puolelta vaatimaan ja nauttimaan ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jos yhteisön jäsen ei anna esiintymisessään toiselle sitä arvoa, minkä tämä ansaitsee vaan osoittaa tälle halveksimistaan tai saattaa hänet muiden halveksunnan alaiseksi, siinä on rikoslainopillisesti kysymys kunnianloukkauksesta. Me kaikki olemme siis oikeutettuja kunnialliseen kohteluun.

Vastaavasti häpeä on tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Se on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Mitä häpeämistä sinulla on, jos suosikkisi ei menesty. Oma pää pystyyn vaan.

Urheiluun liittyvästä kilpailullisuudesta huolimatta kannattaa urheilijan itsensä häviön hetkellä pohtia, tekikö parhaansa. Jos teki, niin pitää sitten treenata lisää tai fiksummin. Jos ei tehnyt, niin kannattaa ensi kerralla olla päättäväisempi ja voitontahtoisempi.

Meidän penkkiurheilijoiden oikeudet rajoittuvat onnistumisista tai ainakin suosikkiemme yrittämisestä iloitsemiseen.  

Urheilu on iloinen asia

Voitto tuli, mutta missä lajissa?

Jotkut meistä ovat erityisen kilpailuhenkisiä. Huippu-urheilija haluaa olla paras lajissaan. Viha häviämistä kohtaan motivoi häntä.

Osa meistä on alisuoriutujia. Asioilla ei ole niin väliä. Antaa mennä vaan. Ollaan vähään tyytyväisiä tai aina kroonisen tyytymättömiä.

Sitten on niitä, äärimmäisen rasittavia ihmisiä, jotka tekevät joka asiasta kilpailun. He haluavat aina voittaa, olla muita parempia. Pelivehkeet lentävät, jos sattuu häviämään.

Kilpailuhenkisyyden motivaationa voi olla halu osoittaa itselleen hallitsevansa asiansa. Motivaationa voi olla myös muille näyttäminen tai molemmat. Kilpailuhenkisyys voi olla rakentavaa, positiivista pyrkimystä tehdä isestään tai valmennettavistaan entistä parempia valitussa lajissa. Kilpailuhenkisyys voi olla myös ahdistavaa, alistavaa ja toisia nöyryyttävää.

Kilpailuhenkisyys pistää yrittämään ja ylittämään itsensä. Urheilijoiden tapauksessa kilpailulaji on selvä. Mutta onko se aina niin selvä?

Uskon meistä paljon useampinen olevan kilpailuhenkisiä, kuin päälle päin näkyy. Pidämme lajimme vain piilossa.

Jos pidät nikkaroinnista, haluat kehittyä siinä hyväksi. Saat hyvää mieltä itsellesi, kun opit tarvittavat työmenetelmät ja raaka-aineiden ominaisuudet. Olet myös kenties ylpeä siitä, että osaat nämä hommat paremmin kuin joku muu.

Työpaikalla saatat nauttia kollegoidesi arvostusta muodollisesta asemastasi riippumatta.

Olet porukan henkinen johtaja. Nautit siitä, kun juuri sinulta kysytään ja pyydetään mielipidettä.

Itsessäni tunnistan näitä piirteitä ruokaan liittyvissä asioissa. Olen ylpeä siitä, että osaan käsitellä kalaa ja riistaa. Osaan kokata monenlaista. Ymmärrän mikä sopii yhteen ja mikä ei. Kokemuksella ja intuitiolla pystyn loihtimaan syötävään eri raaka-aineista.

Välillä voi pysähtyä itsekseen miettimään, mikä merkitys kilpailuhenkisyydellä on omassa elämässä. Onko sinulla sitä, missä asioissa, pitäisikö sitä olla enemmän vai vähemmän? Onko kilpailuhenkisyys sinulle energiaa antava ominaisuus vai stressaavaa ja kuluttavaa. Vaikutatko kilpailuhenkisyydelläsi ympäristöösi positiivisesti vai negatiivisesti?

Villiä ruokaa: Varangin vuonon sinisimpukoita

Ruvetaan ihmisiksi

Viime lauantaina teimme Jaanan kanssa pitkän Helsinki-retken. Fiilisteltiin hienoa kesäistä pääkaupunkia. Hyvä oli tunnelma myös Koffinpuistossa, jossa vietettiin Pride-juhlaa. Iloista ja rentoa menoa. Pienessä skumpassa sain idean ja päätin kirjoittaa ihmisistä.

Googlaamalla sanayhdistelmä ”mies, nainen ja ihminen” törmäsin huhtikuun alun Hesarin juttuun Australian korkeimman oikeuden päätöksestä hyväksyä "määrittelemättömän" sukupuolen olemassaolo. Siis sellaisen, joka ei ole mies eikä nainen. Mieleen palautui myös lasteni syntymät. Syntymätodistuksessa oli kolme kohtaa, joista johonkin rasti laitettiin. Ne olivat tyttö, poika ja määrittelemätön (tai jotain sen kaltaista).

Käännetään tämä nyt ylösalaisin. Leikitään ajatuksella, että tulevaisuudessa meidät kirjataan virallisiin väestötietoihin ainoastaan ihmisina. Sukupuoli voisi olla vapaaehtoinen lisätieto. Mitä seuraa?

Avioliitot olisivat sallittuja ihmisten kesken. Yhteiskunnan keskeiset arvot olisivat inhimillinen hyvyys, välittäminen ja rakkaus. Kaikilla olisi lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet mutta myös velvollisuudet.  Biologinen erilaisuus nähtäisiin rikkautena - erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kukoistaisivat. Kenenkään ei tarvitsisi muuttaa sukupuoltaan ainakaan yhteiskunnan sukupuolinormien takia. Jokaisen sukupuoli-identiteetti olisi ainoastaan henkilökohtainen asia. Mielestäni nämä ovat kaikki hyviä asioita.

Entä huonot asiat? Ei nyt tule mieleen, mutta varmaan joku niitä keksii.

Suomi voisi näyttää mallia

Tuottavaa johtoryhmätyötä 15 minuutissa

Eilen Ajantiedon toimistolle saapui johtoryhmä, joka teki näkyvää tulosta hetkessä. Johtoryhmä oli hyväntuulinen, toimiva, tehokas ja ikäjakaumaltaan 20 – 60 vuotta. Johdon vetovastuutakin vaihdeltiin.

Johtoryhmien tuloksellinen työ vaatii normaalisti hieman enemmän aikaa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja innostusta.

Toimiva kokonaisuus muodostuu erilaisista ihmisistä, joilla on monipuolinen työkokemus ja halu tehdä töitä yhteisen hyvän eteen.

Jonkun kerran olen omassa elämässäni törmännyt tilanteisiin, joissa johtaja on halunnut kerätä ympärilleen samanmielisiä, helposti hallittavia ihmisiä.Niistä kaukana pysyminen on joitain ovia ja rahahanoja sulkenut, mutta itsekunnioituksen mukanaan tuomaa hyvää mieltä arvostan enemmän.

Lauri Järvilehto käsitteli blogissaan 21.10.2013 kahta innostuksen lajia. Joista ensimmäistä hän kuvasi ”hybrikseksi” eli ”sellaiseksi innostuneeksi, silmät levällään vaahtoavaksi tilaksi, jossa kaikki näyttää mahdolliselta – kunnes vastaan tulee este.” Toista innostuksen tilaa hän kuvaa tilaksi, ”joka saattaa jopa ilmentyä vähäeleisenä keskittymisenä. Kuitenkin tässä näkyy päälle, että ihminen on tosissaan ... Yhtenä tämän tyyppisen innostuksen indikaattorina voi toimia flow-kokemus: siis täydellinen uppoutuminen käsillä olevaan asiaan.”

On selvää, että hyvin toimivan johtoryhmän innostus on jälkimmäistä tyyppiä.

Teemaa käsittelemme hieman syvemmin koulutuksessani ”Johtoryhmän osaaminen ja innostus”. Pohdimme johtoryhmän roolia, kokoonpanoa ja vastuita. Valaistumme lisäksi johtoryhmän fiksun töiden organisoinnin suhteen sekä saamme käytännön ohjeita hyviin työskentelytapoihin. Niin ja tietysti opimme toisiltamme.

Ajantiedon toimistolle saapunut kahden henkilön johtoryhmä (kuva) kiillotti ja kovetti työhuoneidemme vahatut lattiat. Kolmeen huoneeseen meni 15 minuuttia. 

Kokemus on arvokasta

Kymmenen vuotta samassa työssä on pitkä aika. Jyrki Katainen ehti olla sen ajan puoluejohtajana.

Pitkään myös ministerinä. Ensimmäinen pääministerikausi jäi kuitenkin kesken. Sellaisen käsityksen saa, että eväät ja energia oli käytetty loppuun. Elämänkokemuksen kannalta nyt 42 vuotiaana, hän on paljon soveliaampi henkilö vaativiin tehtäviin kuin oli 32 vuotiaana.

Politiikassa vastuullisiin tehtäviin voi päästä hyvin nuorena ilman politiikan ulkopuolista elämänkokemusta. Nuoren poliitikon energisyys ja motivaatio eivät kuitenkaan pysty kompensoimaan kokemuksen puutetta.

Viimevuosien sote- ja kuntauudistukset, siis yritykset saada ne aikaan, ovat dramaattisia esimerkkejä siitä, mitä kokemattomuus ja osaamattomuus tulevat yhteiskunnalle maksamaan.

Kokemus auttaa ymmärtämään, mitä muutosten toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Suuret muutosprosessit vaativat tyypillisesti enemmän aikaa ja energiaa kuin ennalta kykenee näkemään. Jos oma tuntuma asiasta puuttuu, on aivan hukassa.

Missä tehtävissä on lupa harjoitella ja kenen rahoilla? Opimme koko ikämme, kaikki meistä. Ministerillä pitää kuitenkin olla jo jotain annettavaa.

Lähdetään politiikkaan, kun olemme hankkineet kokemusta jossain muualla kuin politiikassa.

Päätetään äänestää jatkossa päteviä ja kokeneita.