Voitto tuli, mutta missä lajissa?

Jotkut meistä ovat erityisen kilpailuhenkisiä. Huippu-urheilija haluaa olla paras lajissaan. Viha häviämistä kohtaan motivoi häntä.

Osa meistä on alisuoriutujia. Asioilla ei ole niin väliä. Antaa mennä vaan. Ollaan vähään tyytyväisiä tai aina kroonisen tyytymättömiä.

Sitten on niitä, äärimmäisen rasittavia ihmisiä, jotka tekevät joka asiasta kilpailun. He haluavat aina voittaa, olla muita parempia. Pelivehkeet lentävät, jos sattuu häviämään.

Kilpailuhenkisyyden motivaationa voi olla halu osoittaa itselleen hallitsevansa asiansa. Motivaationa voi olla myös muille näyttäminen tai molemmat. Kilpailuhenkisyys voi olla rakentavaa, positiivista pyrkimystä tehdä isestään tai valmennettavistaan entistä parempia valitussa lajissa. Kilpailuhenkisyys voi olla myös ahdistavaa, alistavaa ja toisia nöyryyttävää.

Kilpailuhenkisyys pistää yrittämään ja ylittämään itsensä. Urheilijoiden tapauksessa kilpailulaji on selvä. Mutta onko se aina niin selvä?

Uskon meistä paljon useampinen olevan kilpailuhenkisiä, kuin päälle päin näkyy. Pidämme lajimme vain piilossa.

Jos pidät nikkaroinnista, haluat kehittyä siinä hyväksi. Saat hyvää mieltä itsellesi, kun opit tarvittavat työmenetelmät ja raaka-aineiden ominaisuudet. Olet myös kenties ylpeä siitä, että osaat nämä hommat paremmin kuin joku muu.

Työpaikalla saatat nauttia kollegoidesi arvostusta muodollisesta asemastasi riippumatta.

Olet porukan henkinen johtaja. Nautit siitä, kun juuri sinulta kysytään ja pyydetään mielipidettä.

Itsessäni tunnistan näitä piirteitä ruokaan liittyvissä asioissa. Olen ylpeä siitä, että osaan käsitellä kalaa ja riistaa. Osaan kokata monenlaista. Ymmärrän mikä sopii yhteen ja mikä ei. Kokemuksella ja intuitiolla pystyn loihtimaan syötävään eri raaka-aineista.

Välillä voi pysähtyä itsekseen miettimään, mikä merkitys kilpailuhenkisyydellä on omassa elämässä. Onko sinulla sitä, missä asioissa, pitäisikö sitä olla enemmän vai vähemmän? Onko kilpailuhenkisyys sinulle energiaa antava ominaisuus vai stressaavaa ja kuluttavaa. Vaikutatko kilpailuhenkisyydelläsi ympäristöösi positiivisesti vai negatiivisesti?

Villiä ruokaa: Varangin vuonon sinisimpukoita

Ruvetaan ihmisiksi

Viime lauantaina teimme Jaanan kanssa pitkän Helsinki-retken. Fiilisteltiin hienoa kesäistä pääkaupunkia. Hyvä oli tunnelma myös Koffinpuistossa, jossa vietettiin Pride-juhlaa. Iloista ja rentoa menoa. Pienessä skumpassa sain idean ja päätin kirjoittaa ihmisistä.

Googlaamalla sanayhdistelmä ”mies, nainen ja ihminen” törmäsin huhtikuun alun Hesarin juttuun Australian korkeimman oikeuden päätöksestä hyväksyä "määrittelemättömän" sukupuolen olemassaolo. Siis sellaisen, joka ei ole mies eikä nainen. Mieleen palautui myös lasteni syntymät. Syntymätodistuksessa oli kolme kohtaa, joista johonkin rasti laitettiin. Ne olivat tyttö, poika ja määrittelemätön (tai jotain sen kaltaista).

Käännetään tämä nyt ylösalaisin. Leikitään ajatuksella, että tulevaisuudessa meidät kirjataan virallisiin väestötietoihin ainoastaan ihmisina. Sukupuoli voisi olla vapaaehtoinen lisätieto. Mitä seuraa?

Avioliitot olisivat sallittuja ihmisten kesken. Yhteiskunnan keskeiset arvot olisivat inhimillinen hyvyys, välittäminen ja rakkaus. Kaikilla olisi lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet mutta myös velvollisuudet.  Biologinen erilaisuus nähtäisiin rikkautena - erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kukoistaisivat. Kenenkään ei tarvitsisi muuttaa sukupuoltaan ainakaan yhteiskunnan sukupuolinormien takia. Jokaisen sukupuoli-identiteetti olisi ainoastaan henkilökohtainen asia. Mielestäni nämä ovat kaikki hyviä asioita.

Entä huonot asiat? Ei nyt tule mieleen, mutta varmaan joku niitä keksii.

Suomi voisi näyttää mallia

Tuottavaa johtoryhmätyötä 15 minuutissa

Eilen Ajantiedon toimistolle saapui johtoryhmä, joka teki näkyvää tulosta hetkessä. Johtoryhmä oli hyväntuulinen, toimiva, tehokas ja ikäjakaumaltaan 20 – 60 vuotta. Johdon vetovastuutakin vaihdeltiin.

Johtoryhmien tuloksellinen työ vaatii normaalisti hieman enemmän aikaa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja innostusta.

Toimiva kokonaisuus muodostuu erilaisista ihmisistä, joilla on monipuolinen työkokemus ja halu tehdä töitä yhteisen hyvän eteen.

Jonkun kerran olen omassa elämässäni törmännyt tilanteisiin, joissa johtaja on halunnut kerätä ympärilleen samanmielisiä, helposti hallittavia ihmisiä.Niistä kaukana pysyminen on joitain ovia ja rahahanoja sulkenut, mutta itsekunnioituksen mukanaan tuomaa hyvää mieltä arvostan enemmän.

Lauri Järvilehto käsitteli blogissaan 21.10.2013 kahta innostuksen lajia. Joista ensimmäistä hän kuvasi ”hybrikseksi” eli ”sellaiseksi innostuneeksi, silmät levällään vaahtoavaksi tilaksi, jossa kaikki näyttää mahdolliselta – kunnes vastaan tulee este.” Toista innostuksen tilaa hän kuvaa tilaksi, ”joka saattaa jopa ilmentyä vähäeleisenä keskittymisenä. Kuitenkin tässä näkyy päälle, että ihminen on tosissaan ... Yhtenä tämän tyyppisen innostuksen indikaattorina voi toimia flow-kokemus: siis täydellinen uppoutuminen käsillä olevaan asiaan.”

On selvää, että hyvin toimivan johtoryhmän innostus on jälkimmäistä tyyppiä.

Teemaa käsittelemme hieman syvemmin koulutuksessani ”Johtoryhmän osaaminen ja innostus”. Pohdimme johtoryhmän roolia, kokoonpanoa ja vastuita. Valaistumme lisäksi johtoryhmän fiksun töiden organisoinnin suhteen sekä saamme käytännön ohjeita hyviin työskentelytapoihin. Niin ja tietysti opimme toisiltamme.

Ajantiedon toimistolle saapunut kahden henkilön johtoryhmä (kuva) kiillotti ja kovetti työhuoneidemme vahatut lattiat. Kolmeen huoneeseen meni 15 minuuttia. 

Kokemus on arvokasta

Kymmenen vuotta samassa työssä on pitkä aika. Jyrki Katainen ehti olla sen ajan puoluejohtajana.

Pitkään myös ministerinä. Ensimmäinen pääministerikausi jäi kuitenkin kesken. Sellaisen käsityksen saa, että eväät ja energia oli käytetty loppuun. Elämänkokemuksen kannalta nyt 42 vuotiaana, hän on paljon soveliaampi henkilö vaativiin tehtäviin kuin oli 32 vuotiaana.

Politiikassa vastuullisiin tehtäviin voi päästä hyvin nuorena ilman politiikan ulkopuolista elämänkokemusta. Nuoren poliitikon energisyys ja motivaatio eivät kuitenkaan pysty kompensoimaan kokemuksen puutetta.

Viimevuosien sote- ja kuntauudistukset, siis yritykset saada ne aikaan, ovat dramaattisia esimerkkejä siitä, mitä kokemattomuus ja osaamattomuus tulevat yhteiskunnalle maksamaan.

Kokemus auttaa ymmärtämään, mitä muutosten toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Suuret muutosprosessit vaativat tyypillisesti enemmän aikaa ja energiaa kuin ennalta kykenee näkemään. Jos oma tuntuma asiasta puuttuu, on aivan hukassa.

Missä tehtävissä on lupa harjoitella ja kenen rahoilla? Opimme koko ikämme, kaikki meistä. Ministerillä pitää kuitenkin olla jo jotain annettavaa.

Lähdetään politiikkaan, kun olemme hankkineet kokemusta jossain muualla kuin politiikassa.

Päätetään äänestää jatkossa päteviä ja kokeneita.

Myönteinen kierre elämään

Kun tarkemmin ajettelee elämäänsä, muodostuu nykyhetki lähes päättymättömästä määrästä toisiinsa kytkeytyneitä äärimmäisen epätodennäköisiä sattumia. Miten törmäsin aikanaan puolisooni? Entä miten vanhempani törmäsivät toisiinsa? Miten heidän alulleen panemasta lapsesta tuli juuri minä. Siittiösoluja oli alun perin miljoonia kappaleita kilpailemassa samasta munasolusta.

Pitääkö tästä ajatella että millään ei ole niin kovasti merkitystä vai juuri päin vastoin. Omalla elämällämme vaikutamme asioihin, jotka voivat aikanaan muuttaa maailmaa. Asiat kytkeytyvät toisiinsa syvällisesti ja yllätyksellisesti.

Omalla elämällämme vaikutamme maailmaan haluammepa tai emme. Siis kannattaa olla itse aktiivinen. Voimme synnyttää hyvää ja pahaa samalla vaivalla. Siis kannattaa synnyttää hyvää.

Omia ajatuksia voi jäsentää pohtimalla kolmea asiaa: kuka olen, mitä haluan ja mitä teen elämälläni?

Elämämme on rakentunut lukemattomista palasista sekä perityistä että elämän aikana hankituista. Niitä voi kirjoitella paperille. Piirrä keskelle itsesi ja ympärillesi mieleen tulevia asioita. Katso ja puntaroi syntyvää kuvaa. Tunnistatko itsesi?

Seuraavaksi voit pohtia omia tavoitteita ja syitä niiden takana. Tähän astinen elämä luo meille mahdollisuuksia. Unelmat ovat myös tärkeitä. Tukevatko mahdollisuudet omien unelmien täyttymistä vai onko kyse loton täysosumaa vastaavasta tapahtumasta: Joka viidestoistamiljoonas rivi voittaa. Todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa ensi vuoden aikana on yli 1 000 kertaa suurempi. Mitä siis haluat elämältäsi, mikä on elämäsi tarkoitus?

Voimme vaikuttaa elämässämme moniin asioihin kun päätämme ja ehdimme niin tehdä.

Viisaalla ajanhallinnalla saa lisää aikaa tärkeään. Kokeile vaikka RUT-mallia – rauhoita, ulkoista, tee. Rauhoita ensin tilanteesi: elämäsi, mielesi, kalenterisi, vapaa-aikasi, ihmissuhteesi.

Listaa nyt asioita, jotka pitää ennen pitkää hoitaa. Ulkoista kaikki, jotka joku toinen tekee paremmin. Ulkoista myös huolesi ”varastoon” ja käy niitä sieltä poimimassa työlistalle aikataulusi ja jaksamisesi mukaisesti. Tee helposti hoidettavat ja kiireellisen tärkeät työt. Päätä tehdä hyviä asioita.

Elämän virrassa rennolla otteella, positiivisena, aktiivisena ja hyvillä mielin on aika hyvä ohje.

Mindful-Flow –elämässä yhdistyy olemien – myönteinen läsnöolo – mindfulness ja tekeminen – vahvuukisen hyödyntäminen – flow.

Sote 2020

Soten monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja koskevan selvitysryhmän työ on käynnistynyt.

Mahtaako mukana olla suurten organisaatiomuutosten osaajia, yksinkertaisesti ajattelevia henkilöitä.
Sellaisia, joita vanhat sidokset eivät paina.

Nykyisen mallin puutteet ovat selvät. Sitä on vaikea kenenkään ymmärtää. Asiakas ei näy missään.
Palvelu ja tuottavuus ovat heikkoja. Rahaa hukkuu turhaan byrokratiaan miljardeja. 

Alla kuva, jonka mukaisesti asiat voi organisoida. Se on loogisesti selkeä. Asiakkaat on siinä nostettu näkyviin, oikealle paikalle. Se kuvaa koko järjestelmää: yhteiskunnan tukemia ja täysin yksityisiä palveluita.

Jack Welch totesi aikanaan: "Vaikeinta on nähdä asiat yksinkertaisena, koska ihmiset pelkäävät tulla leimatuksi yksinkertaisiksi". Welch teki suuria asioita General Electricin pitkäaikaisena pääjohtajana.
 

Sote tavoite

Sote-rahoitus NYT

Proteiinia, hiilareita, rasvaa - vai ruokaa

Olen kokki en lääkäri. Jos haluat terveellistä ruokaa, mene sairaalaan syömään – totesi joku ranskalainen.

Netistä löytyy paljon keskustelua ruuasta – tai oikeammin proteiineista, hiilareista ja rasvasta.

Mikä on niiden oikea jakauma, 50-30-20 vai 40-30-30, tai jotain muuta.

Itse en ole harrastanut proteiinin, hiilareiden tai rasvan syöntiä. Syön kylläkin mielellään porkkanoita, omenoita, mustikoita, jänistä, siikaa, voita, papuja, kananmunia, ruisleipää, palsternakkaa, simpukoita, valkosipulia, perunoita, possunkylkeä, riekkoja, rypsiöljyä, luulihaa, ahvenia, silakoita, puolukoita, turskaa, rapuja, mansikoita, persiljaa, tomaatteja, salaattia, kermaa, kanaa, muikkuja, appelsiinejä ...

Mikä listalle on yhteistä? No tietenkin se, että mainitut ovat luonnosta tai maatiloilta saatavaa villiä, kasvatettua tai viljeltyä ruokaa. Kaikilla ruoka-aineilla on nimi. Tiedämme mitä syömme ja miltä ruoka maistuu.

Lopetetetaan siis proteiinien, hiilareiden ja rasvan syönti. Eivät ne ole ruokaa vaan kemiallisia molekyylejä.

Tässä takuuvarmat terveellisen elämän ruokaohjeet:

1. Nautitaan ruokaa arvostaen
2. Syödään mahdollisimman monipuolisesti
3. Syödään yhdessä
4. Kokataan itse ja opetellaan kokkaamaan
5. Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat ruuan perusta
6. Kala, liha ja muu eläinperäinen ovat ruuan lisukkeita
7. Syödään säännöllisen epäsäännöllisesti
8. Syödään kohtuullinen määrä kerralla
9. Syödään keskimäärin sen verran kuin kulutamme

Liikunta ja lihaskunnosta huolehtiminen ovat ravinnon lisäksi hyvän elämän perustaa. Sopivan painon ylläpidämme kuitenkin ravinnolla emme liikunnalla.

Pystymme hyödyntämään ravintoaineiden energian niin tehokkaasti, että vuorokauden ”käymme” lasillisella öljyä. Kalorimäärä on liialla syömisellä helppo tuplata, mutta energian kulutuksen tuplaaminen on jo vaikeampi juttu.

Mitä enemmän elämässä laihdutamme sitä enemmän meillä on vaikeuksia painomme kanssa.

Ehkä laihduttaminen pitäisi kieltää lailla.

Helppoa ruokaa

Kataisen ero

Minäkin ymmärrän pääministeri Kataisen eropäätöksen.  Ihailen ja säälin poliitikkoja samalla kertaa. Heidän osallaan ei voi puhua viisaasta ajanhallinnasta. Jatkuvasti pitää olla esillä, viikonloput kissanristiäisissä ja potentiaalisten äänestäjien luona. Tilanne vaan pahenee akselilla paikallispoliitikko – kansanedustaja – ministeri – pääministeri.

Katainen ehti olla puoluejohtajana kymmenisen vuotta. Sitä aiemmalla työkokemuksella hän 
ei pysty paljoa kehumaan. Kymmenen vuotta on se aika, jonka tarvitsemme jonkin vaativan asian oppimiseen. Tästä näkökulmasta on sääli, että Kataisen akut pääministerina ja puoluejohtajana 
tyhjenivät juuri nyt 42 vuotiaana!

Poliitikkojen, ministereiden ja poliittisten avustajien kokemattomuus käy kalliiksi maallemme. Hyvästä esimerkistä käyköön kuntauudistus ja sote-sekoilut.

Päättävissä tehtävissä tarvitaan monipulista ja syvällistä kokemusta. Intomieli, motivaatio ja halu olla esillä eivät yksin riitä. Tarvitaan poliittisia uria, jotka perustuvat pitkään työskentelyyn yhteiskunnan eri sektoreilla vaativissa tehtävissä. Nykypoliitikoilla asia menee tavallisesti juuri toisin päin. Keskustan Juha Sipilä on linjasta tervetullut poikkeus. Maanläheisen yrittäjän ja yritysjohtajan puhetta on helppo kuunnella ja ymmärtää.

Yksi ehdottoman tärkeä poliitikkojen osaamisalue on tai ainakin pitäisi olla vaativien muutosten hallinta. Sitä ei kuitenkaan opita kirjoista ja kalliiksi tulee opettelu jo ministerinä ollessa. Jos itse ei osaa, niin pitäisi edes avustajista osaamista löytyä.

Hupsua höpökieltä

Filosofin sanoja: huikeuskohottava, ylärekisterinostematka, oivallussinfoniasoitanto, oman olemuksen enkeli ja huikeuden asteet. Voisin jopa sanoa, että nostetaan huikeuksiin oman osaamisen enkeli huikeuskohottavalla ylärekisterinostematkalla kohti hohtavaa oivallussinfoniasoitantonostetta.

ok. Mahdanko olla hieman kateellinen professori Esa Saarisen suosiolle opiskelijoiden ja vähän vanhempienkin innoittajana ja opettajana.

Aina kun arkikieliset lauseet alkavat tuntua tylsiltä kannattaa palauttaa mieleen toisen gurun Jack Welchin hellimä ajatus siitä, että vaikeinta on sanoa asiat yksinkertaisesti. Hänen perustelu oli, että se johtuu ihmisten pelosta tulla leimatuksi  yksinkertaisiksi. Ajattelen niin, että yksinkertaisuuden puute liittyy henkilön omien ajatusten kypsyttelyprosessin keskeneräisyyteen ja kiteytymättömyyteen.

Olen aina vierastanut guru-seuraaja –asetelmaa. Siitä tämä blogikin on saanut alkuvoimaansa.

Vaaralliseksi peli menee silloin, kun hullua gurua seurataan itsensä, yhteisönsä tai kansansa tuhoutumiseen saakka.

Vaarattomampi on tilanne lempeän gurun kohdalla. Se johtaa pahimmillaan lähinnä huvittavuuteen gurun puhuessa hupsua höpökieltä seuraajien kuvitellessa ymmärtävänsä sanottua. Ehkä moni ei ymmärrystä edes hae vaan elämystä, fanitusta ja samaistumista.

Ihailen niitä, jotka pystyvät vaikeat asiat jäsentämään ja kiteyttämään tavallisille ihmisille ymmärrettävään muotoon.

Kiteytynyt ajattelu on populistisen yleistyksen vastakohta, kuten blogissani 12.3 taisin väittää.

Uusi trendi - ajatellaan itse

Oletko sinut itsesi kanssa ja onko sinulla ollut aikaa tutustua itseesi? Tiedätkö mitä haluat ja miksi?

Kuka elämääsi hallitsee? Nämä kolme kysymystä F1 lääkäri Aki Hintsa kertoi kysyvänsä asiakkailtaan ensitapaamisella (KL Optio 16.1.2014). Hyvät kysymykset kenen tahansa pohdittaviksi.

Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa maaliskuun 2013 alussa kirjoitin: Kannustan itsenäiseen ajatteluun. Kannustan hakemaan ratkaisuja. Kannustan yrittämään, yrittäjinä tai muuten elämässään. Kannustan pohtimaan, yllättymään, oppimaan. Kannustan pärjäämään elämässä. Kannustan pitämään huolta toisistamme.

Pieni osa meistä on luontasia suunnan näyttäjiä, joita paljon suurempi osa seuraa.

Toivottavasti entistä useampi meistä ohjaa elämänsä suuntaa ja sisältöä itsenäisesti.

Tehdään tästä uusi trendi, joka ei koskaan lopu!

Suomessa asiat ovat useimpiin muihin maihin nähden hyvin. Koulutustaso on korkea ja vallitsee sukupuolten välinen kunnioitus ja tasa-arvo. Ei niin hyvin, etteikö voisi paremmin olla.

Muodit ja trendit ovat meitä aina vieneet mukanaan. Joukkoon on helppo kuulua. Oma ajattelu voi tuntua rasittavalta. Pitää ottaa asioista selvää ja poikkeava joutuu helposti painostuksen kohteeksi. Vaatii itseluottamusta erottua joukosta.

Ollaan oman elämämme johtajia. Otetaan selvää asioista. Hankitaan tietoa eri lähteistä. Ei uskota ketään kritiikittömästi. Ymmärretään tiedon ja uskomusten välinen ero. Tutustutaan monenlaisiin ihmisiin ja opitaan toisiltamme. Kavahdetaan karismaattisia manipuloijia. Tehdään oman elämän päätökset itse. Luotetaan itseemme.

Miksi tämä on tärkeää? Mitä enemmän ymmärrämme maailmasta, sitä paremmin voimme edesauttaa hyvää ja vastustaa pahaa eri muodoissaan. Ajattelevalle maailma on täynnä ihmeitä - värejä ja sävyjä. Terve itsetunto estää meitä sinkoilemasta laidasta toiseen.

Nyt pitää vielä tutustua siihen, miten trendejä rakennetaan.

Onnistunut kunta- ja sote-uudistus

Tammikuun alun kuntauudistusblogini jälkeen ajattelin jo jättäväni asiasta kirjoittamisen.

Tuntuu, että itsekseen varjonyrkkeilee. Toisaalta omaksi huviksi näitä myös kirjoittelen.

Nyt pääsi hallitus ja oppositio yhdessä positiivisesti yllättämään. Vihdoin ruvettiin etenemään järjellisessä järjestyksessä.

Väitteeni on johdonmukaisesti ollut, että rakenne seuraa toimintaa. Nyt on tehty linjauksia

sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseksi ja jätetty kuntarakenneasiat taustalle.

Moni asia voi vielä mennä tästä eteenkin päin pieleen. Monet keskeiset kysymykset ovat

vastauksia vailla.

Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan, jos nyt kaavaillulla mallilla erikois- ja perusterveydenhoidon rajat saadaan kaadettua, rahoitus saadaan yksikanavaiseksi, kokonaisuutta ohjataan tehokkaasti ja  palveluiden tuotantomarkkinat saadaan toimiviksi. Yksityiselle palvelutuotannolle on annettava reilu toimintamahdollisuus.

Positiivisia faktoja ovat, että osaavaa henkilöstöä alalla on riittävästi ja tuottavuuden kasvattamispotentiaali on valtava, kun työtavat ja prosessit pistetään kuntoon.

Yhtä asiaa olen monta kertaa ihmetellyt. Mitä tekemistä hyvällä terveydenhoidolla ja kuntademokratialla on toistensa kanssa? Kansalaisten kannalta on tärkeää, että palvelut toimivat. Paikallinen sote-politikointi ei tätä ensisijaista tavoitetta edesauta. 

Populismia ja viisautta - yleistyksiä ja kiteytyksiä

Jos maapalloa katselee etäältä, näyttää se siniseltä pisteeltä. Kuusta katsottuna näkyy myös vaaleita alueita. Ne ovat pilviä. Myös mannerten ääriviivat, aavikot ja metsäiset alueet näkyvät. Maan pinnalla huomaamme täällä olevan kasveja, eläimiä, metsiä, peltoja, teitä ja rakennuksia sekä ihmisiä.

Saturnuksessa asuva populisti sanoisi tietävänsä, että maapallo on sininen piste taivaalla. Ei muuta. Samoin populistit voivat sanoa, että joku asia on yksinomaan hyvä tai huono. Sävyjä ei tarvita. Ehdottoman varmuuden tuo vain täydellinen tietämättömyys. Populisteja löytyy kaikilta elämänalueilta.

Kun rupeaa tutkimaan maapalloa, tulee vastaan äärimmäisen paljon erilaisia asioita.

Geologi saa tietoja maaperän koostumuksesta ja mineraaleista. Biologi huomaa maapolla olevan miljoonia eliölajeja, jotka kaikki ovat syntyneet yhteisesä alkumuodosta. Sosiologi oppii ymmärtämään ihmisyhteisöjen toimintaa. Taloustieteilijä yrittää selittää ihmisten rationaalista tai epärationaalista käytöstä. Uskontotieteilijä pohtii ihmisten keksimiä uskontoja ja uskonnollista käytöstä.

Jos edellisistä kuka tahansa toteaisi työnsä tuloksena maapallon olevan sininen piste taivaalla, ei se suurta kunnioitusta herättäisi. Enemmänkin epäilyjä sanojan täyspäisyydestä.

Toisaalta jos joku keräisi kaiken tutkimustiedon yhteen ja sanoisi siitä löytyvän kaiken tarpeellisen tiedon maapallon ja sen asukkaiden ymmärtämiseksi, olisi tulos sellaisenaan hyödytön. Miksi? 
Koska kukaan ei pysty sellaista tietomäärää hahmottamaan saati sisäistämään. Tarvitaan asioiden jäsentämistä ja kiteytystä eri tasoilla. Korvataan lause ”Maapallo on sininen piste taivaalla” lauseella ”Planeetta maalla on 10 miljoona eliölajia”. Kumpi kertoo enemmän?

Populisti tekee mielestään varmat johtopäätökset olemattomilla tiedoilla. Asioihin perehtyvä saa valtavasti tietoa, josta on vaikeaa tunnistaa oleelliset asiat. Kokemuksen kautta ne oppii näkemään.
Viisas osaa ne kiteyttää.

Sininen piste Saturnuksen renkaiden yläpuolella on maapallo

Hyvä tuntuma työhön

Rupesin harjoittelemaan kalan fileeraamista nuorena. Ensimmäiset yritykset eivät tuottaneet ruokahalua herättäviä tuloksia. Veitsen asento oli väärä. Ei osannut pitää kalaa oikein kiinni.

Ei osannut mitoittaa voimaa oikein, veitsi ei juossut selkäruodossa kiinni vaan ohjautui ylös tai tökkäsi kiinni. Veitsi ei ollut edes kunnon terässä. Tarvittiin satoja kaloja, ahvenia, siikoja, kuhia, haukia, taimenia, kunnes työhön rupesi samaan otetta, oikeaa tuntumaa. Olen jatkanut harjoittelua nyt jo kymmeniä vuosia ja edelleen tulee joskus huteja.

Telkkarissa huomasin viikonloppuna kuinka kirurgeille opetetaan leikkaamista jonkinlaisen simulaattorin avulla. Puhuttiin kudostuntumasta. Kuvittelen ymmärtäväni, mistä on kyse.

Hyvä tuntuma työhön tulee harjoittelun ja kokemuksen kautta. Sitä ei saa, jos liian usein vaihtaa työtään. Tuntuma syntyy työn sisällön, työmenetelmien sekä oikean ajallisen ja määrällisen mitoituksen kautta.

Otetaan esimerkiksi johtaminen. Tarvitaan itsetuntemusta, ihmissuhdetaitoja sekä asiaosaamista. 

On hallittava strategiaan, päivittäiseen johtamiseen ja kehittämiseen liittyvät työtavat. On lisäksi kyettävä ymmärtämään, kuinka nopeasti tai hitaasti asiat suhteessa tekemiseen tapahtuvat sekä kuinka monia asioita pystyy ylipäätään hallitsemaan. Tarvitaan yrityksiä, erehdyksiä ja runsaasti aikaa.

Toisena esimerkkinä kasvuyritykset. Niiden ympärille on viime vuosina syntynyt paljon positiivista aktiviteettia. Sitä Suomessa myös kipeästi tarvitsemme. Genressä näyttävät viihtyvän erityisen hyvin aktiiviset, ulospäin suuntautuneet ja sosiaaliset ihmiset. Ovatko he niitä, joilla on hyvä tuntuma yrittäjyyteen? Tuttava vertasi tämän päivän kasvuyritysaktivistejä 80-luvun juppeihin. Pelkällä pöhinällä ei pärjätä. Hyvä tuntuma kasvuyrittäjyyteen edellyttää liikeidean sisäistämistä ja jatkuvaa kehittämistä, osaavaa tiimiä ja tukijoukkoja, riittävää rahoitusta ja määrätietoista kasvuhalua. Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä toimintaa, oppimista virheistä ja onnistumisista.

Se oikea strategiaprosessi

Mitä kuva esittää? Siinä on Googlen strategiaprosessi -kuvahaun tuloksia. Niitä riittää sivukaupalla.

Matematiikassa on yksiselitteisä määritelmiä asioille: kolmion kulmien summa on tasan

180 astetta euklidisessa avaruudessa, aina. Toisen asteen yhtälöllä on realilukujen joukossa nollasta kahteen ratkaisua. Luonnollinen luku e potenssiin imaginaariluku i kertaa pii on miinus yksi (ihmeellinen kaava, uskokaa tai älkää). Luonnontieteissä fysiikasta kemiaan ja biologiaan löytyy matematiikan tapaan yksiselitteisesti määriteltyjä käsitteitä.

Ihmistieteisiin tultaessa käsitteet hämärtyvät ja niiden sekamelska kasvaa. Eri alojen on jopa mahdotonta keskustella keskenään, koska kukin on keksinyt samaa pohjimmiltaan tarkoittaville asioille omat sanat.

Strategialla on lukematon joukko määritelmiä. Kaikki ne liittyvät kuitenkin keinoihin jonkun päämäärän saavuttamiseen. Strategiaprosessi voidaan määritellä toimenpiteiksi, joilla strategia luodaan ja toteutetaan. Käytännössä on useita vaihtoehtoisia teitä edetä, joten annetaan kullekin ”strategiaprosessille” oman arvonsa.

Parhaat asiat ovat yksinkertaisia, tavallaan kauniita. Vaikeinta on juuri yksinkertaisuuden saavuttaminen.

Miten tätä voi soveltaa strategiakirjallisuuteen? Ota kirja käteen ja silmäile se nopeasti, alle minuutissa läpi. Mitä näit? Tekstiä, kuvia, taulukoita, todennäköisesti kaikkia näitä. Jos kuvat ja taulukot olivat monimutkaisen näköisiä, hylkää kirja! Monimutkaisuus johtuu siitä, että kirjoittajat ovat koettaneet kovasti jäsentää omaa ajatteluaan, mutta työ on jäänyt kesken. Suhtaudu myös varauksella kirjaan, jonka nimi viittaa vanhan asian uuteen paketointiin jollain monimutkaisella ja hämäräksi jäävällä tavalla.

Osallistava ja tarkentuva strategiaprosessi

Aikanaan puhuttiin pitkän tähtäimen suunnitelusta. Jossain vaiheessa innostuttiin strategisesta suunnittelusta, porfolioista, strategisesta johtamisesta ja toimeenpanosta, tasapainotetuista mittareista, ketteryydestä ja ties mistä.

Maailma on tänään kytkeytyneempi, nopealiikkeisempi, arvaamattomampi ja  pienempi kuin koskaan.

Yksittäisen yrityksen kannalta maailman meno on vaikeasti ennakoitavaa, turbulenttia ja

pohjimmiltaan kaoottista. Talebin Mustia Joutsenia on olemassa. Tilanteet vaihtelevat. Joskus näyttää siltä, että asioita voi ennakoida kuukausia tai vuosia eteen päin. Viime päivien Ukraina-kriisissä ei ennustettavuutta ole ollut tuntiakaan. Skenaariota voi tehdä, mutta ne saattavat olla myös täysin hyödyttömiä ja harjaan johtavia – kaikki. Drucker totesi aikanaan tulevaisuuden rakentamisen olevan paras keino sitä ennustaa

Henkilöstö tietää yrityksen asiakkaista, tuotteista, palveluista, toiminnasta, arjesta, uusista ideoista,  vahvuuksista ja heikkouksista enemmän kuin johto. Hyvä johto tämän tiedostaa. Huono johto ei sitä tee tai asiasta välitä.

Strategia on päätösten tekemistä siitä, mihin keskitytään, mihin ei keskitytä ja millä toimenpiteillä tavoitteet saavutetaan. Strategian laatiminen edellyttää ymmärryksen hankkimista ympäristöstä ja omasta toiminnasta. Kun samalla ottaa huomioon maailman ennakoimattomuuden ja henkilöstön tietämyksen ja osaamisen, päädytään väistämättä osallistavaan ja tarkentuvaan strategiaprosessiin.

Otetaan henkilöstö, miksei ulkopuolisetkin soveltuvin osin, pohtimaan strategiaan liittyviä kysymyksiä. Tehdään strategiatyötä tilanteen ja tarpeen mukaan. Unohdetaan kiinteät syklit kuten vuosi tai kvarttaali. Pidetään kuitenkin mielessä, että tuloksia saavutetaan ainoastaan pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Siinäpä se: miten yhdistää määrätietoisuus ja tilanneherkkyys.